Pienten maatilojen emäntien maataloustöiden väheneminen tai loppuminen ei johda sosiaaliseen syrjäytymiseen. Kouluttautuminen, mahdollisuus kodin ulkopuoliseen palkkatyöhön sekä sosiaaliturva ovat maaseudun naisten tukena.
Emännät hakevatkin selvästi isäntiä enemmän toimeentulon mahdollisuuksia tilan ulkopuolelta. Tällaisiin tuloksiin on tultu Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän naisteemaryhmän teettämässä tutkimuksessa. Torstaina julkaistun tutkimuksen on tehnyt Maarit Sireni, joka työskentelee maaseutumaantieteen yliassistenttina Joensuun yliopistossa.
Tutkimus julkaistaan kirjana, jonka nimi on Martat ja Mariat – pienten perheviljelmien naiset.
Alle 20 peltohehtaarin perheviljelmien emäntien asemaa ja identiteettiä kartoittavaa tutkimusta varten haastateltiin 100:aa naista ja 50:tä miestä Pohjois-Karjalan, Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon pientiloilla.
Tutkimus on osa eurooppalaista vertailua, jossa selvitetään Kreikan, Ranskan, Alankomaiden, Ruotsin ja Suomen pientilojen emäntien mahdollista sosiaalista syrjäytymistä.
Pienten maatilojen emäntien asema ja identiteetti vaikuttaa Suomessa varsin vahvalta. Monet tutkimuksessa haastatellut naiset arvioivat mahdollisen maatalouden lopettamisen ja muutokseen sopeutumisen olevan helpompaa itselle kuin tilan isännälle.
Lähes 60 prosenttia pientilojen emännistä osallistuu tasavertaisesti miehensä kanssa päätöksentekoon ja tulonjakoon. Mikäli näin ei ole, on kyseessä usemmiten naisen oma valinta. Noin neljännes pientilojen emännistä on äitiyslomalla, työttömänä muusta ammatista tai töissä tilan ulkopuolella.
Nykyemännän ihanne on selvityksen mukaan monitaitoinen yrittäjä, perinteistä emäntää osallistuvampi, moderni nainen, jonka elämä ei rajoitu kotipiiriin. Maatilojen emänniltä edellytetään myös miesten töihin osallistumista.