Ranskan presidentinvaaleihin on aikaa reilu vuosi, mutta ehdokkaiden pudotuspeli on jo täydessä vauhdissa. Viime vuosi ratkaisi, että presidentin nimi vaihtuu Ranskassa, vaikka istuvalla presidentillä Jacques Chiracilla olisi lain mukaan oikeus asettua ehdolle kolmanneksi kaudeksi.
73-vuotias Chirac on ollut Elysée-palatsin herrana vuodesta 1995 saakka. Viime vuosi osoitti kuitenkin kouraantuntuvasti, että Chiracilta on ote kirvonnut.
Toukokuussa Ranska äänesti nurin EU:n uuden perustuslain presidentin voimaperäisestä runnaamisesta huolimatta. Seuraavaksi Pariisi menetti yllättäen kesäolympialaisten isännyyden Lontoolle.
Syyskuussa presidentti oli kokonaan poissa pelistä jouduttuaan sairaalaan silmävaivojen vuoksi. Pisteenä presidentin surkealle vuodelle lähiöiden siirtolaisväki nousi kapinaan. Tuhansia autoja ehdittiin polttaa ja epälukuinen määrä rakennuksia tuhota, ennen kuin Chirac kömpi kolostaan rauhoittelemaan tunteita.
Villepin kuin
lähisukulainen
Kun omat mahdollisuudet ovat menneet, pyrkii Jacques Chirac raivaamaan tietä oppipojalleen Dominique de Villepinille, 52. Pääministeri Villepin on presidentille kuin pikkuveli tai oma poika.
Villepin on taustaltaan diplomaatti, mutta hän on samalla toiminut aktiivisesti Chiracin uusgaullistipuolueessa, joka puoluefuusion jälkeen 2002 muutti nimensä UMP:ksi (Union pour un Mouvement Populaire). Keskustaoikeistolaisella UMP:llä on tällä hetkellä kaikki valta käsissään, koska sillä on myös ehdoton enemmistö Ranskan parlamentissa.
Chirac on rakentanut suosikkinsa uraa kärsivällisesti. Hän poimi Villepinin ulkoministeriöstä Elysée-palatsin kansliapäälliköksi 1995. Sen jälkeen hän on ollut ulkoministerinä, sisäministerinä ja viime kesäkuusta lähtien pääministerinä.
Aateliselta kalskahtavasta nimestään - koko komeudessaan Dominique Marie François Galouzeau de Villepin - huolimatta pääministeri ei ole siniverinen. Ajoittain hänen käyttäytyminen tosin antaa ylimielisen aatelisen vaikutelman.
Roskasakki pois
painepesurilla
Jos maltillisen oikeiston presidenttiehdokkuuden tavoittelijoista Dominique de Villepin on viileä ja valtiomiesmäinen, on hänen haastajansa, UMP-puolueen puheenjohtaja Nicolas Sarkozy aivan toista maata. He ovat ääripäät paitsi sananvalinnoissaan, myös ulkoisesti. Villepin on 192 senttiä pitkä hujoppi, Sarkozi 169-senttinen pikkunapoleon.
Sisäministeri Sarkozy, 51, on kuin ärhäkkä terrieri. Hän on koko ajan liikkeellä, antaa haastatteluja liukuhihnalta, lataa kovia kansan kielellä. Juuri hän puhui "roskasakista", joka pitäisi "siivota Kärcher-paineilmapesurilla" lähiöistä ulos, mikä sai lähiöt syttymään ilmiliekkeihin viime syksynä.
Siirtolaisen poika
siirtolaisten kimpussa
Sinänsä nämä puheet olivat linjassa hänen aikaisempien esiintymisestä kanssa, mutta ristiriitaista on, että siirtolaisvastaisia mielipiteitä laukoo mies, joka itse on toisen polven siirtolainen. Hänen unkarilainen aatelisisänsä pakeni kommunisteja länteen 1950-luvulla. Hänen koko nimensä on Nicolas Sarkozy de Nagy-Bocsa.
Nicolas Sarkozy, lempinimeltään "Sarko", on jo pitkään ollut Ranskan puhutuin ja kiistellyin poliitikko.
Ranskan tiedotusvälineet eivät normaalisti piittaa poliitikkojen yksityiselämästä, mutta Sarkozy on poikkeus. Hän on itse pitänyt aktiivisesti perhettään esillä - viime kevääseen saakka, kun hänen vaimonsa Cécilia pakkasi laukkunsa ja lähti toisen miehen matkaan.
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä Cécilia Sarkozy palasi muutama viikko sitten katuvaisena aviomiehensä luokse. Samalla päättyi Nicolas Sarkozyn suhde tunnettuun ranskalaiseen toimittajaan.
Sosialisten rivit
yhä sekaisin
Ranskan suurimman oppositiopuolueen, sosialistien rivit ovat yhä sekaisin. Kymmenen vuotta on kulunut puolueen suuren johtajan François Mitterrandin kuolemasta, eikä uutta vetovoimaista johtajaa ole ilmaantunut. Vaalit toisensa jälkeen ovat sujuneet tappion merkeissä.
Sosialistiipuolueen pohjanoteeraus oli edelliset presidentinvaalit 2002, jolloin istuvan presidentin Jacques Chiracin haastajaksi toiselle kierrokselle pääsi oikean äärilaidan Jean-Marie Le Pen. Ensi vuoden vaaleissa näin tuskin tulee käymään, pelkästään sen takia että Le Pen on jo 70-vuotias.
Le Penille hävinnyt entinen pääministeri Lionel Jospin on myös 70-vuotias eikä enää tule kysymykseen presidenttiehdokkaana.
Vuoroaan odottavat sosialistipuolueen vanhoista suuruuksista ainakin Laurent Fabius, 59, Jack Lang, 66 ja Dominique Strauss-Kahn, 56. Puolueen puheenjohtaja François Hollande, 51, elättelee hänkin varmasti haaveita Elysée-palatsin isännyydestä.
Vaimon siivellä
presidentinlinnaan
Väritön ja virkamiesmäinen Hollande ei pysty liikuttelemaan suuria massoja. Hän voi kuitenkin päästä Elysée-palatsiin kiertotietä. Hänen vaimonsa Ségolène Royal ,52, on nimittäin presidenttigallupien kärkinimiä, joissakin mittauksissa jopa suositumpi kuin Villepin tai Sarkozy.
Madame Royal on ranskalaisen elegantin naisen ruumillistuma, joka vielä pärjää tiedotusvälineissä. Hänellä on neljä lasta François Hollanden kanssa, mutta paria ei ole koskaan vihitty avioliittoon. Vaikka hän on enimmäkseen ollut puolueviroissa, ei hän yleisön silmissä ole sellainen kulunut puoluejyrä kuin miehensä.
Ségolène Royalin pahin kanto kaskessa on päästä ehdokkaaksi. Hänellä on vähän ystäviä vaikutusvaltaisten puoluetovereiden keskuudessa.