Valtion aluehallintouudistuksesta on todistettavasti ollut ainakin yksi etu: Pohjois-Pohjanmaan virkamieskunnan orkesteri sai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhdistymisen (Ely-keskuksen) myötä lisää soittajia ja laulajia.
Entisestä ympäristökeskuksen sinfonietasta tuli Laanaojan dallapee. Tai tarvittaessa rokkibändi Pilpasuon tuhkamunat, Kollajan sammakot tai Hailuodon tuulirupelit. Osaavat valtion virkamiehet olla epävirallisiakin.
Hallintorajojakaan ei ymmärretä kunnioittaa: Senaatti-kiinteistöjen kiinteistönhoitajaa lainataan muitta mutkitta laulusolistiksi tai Suomen ympäristökeskuksen yksikönpäällikköä rumpaliksi.
Elyn hallintovirkamiehistä ja -naisista yllättävän moni harrastaa soittamista tai laulamista. Vielä erikoisempaa on kuitenkin se, että he suostuvat ilman suurempaa painostusta soittamaan yhdessä. Sopivia kokoonpanoja saadaan joka lähtöön: läksiäisiin, joulukahveille, kesäjuhliin, syntymäpäiville...
Elyssä on töissä vajaat 400 henkilöä. Heidän joukostaan saadaan koottua vaikkapa yhdentoista soittajan tanssiorkesteri tai neljän hengen rokkibändi.
Viulisteja on kolme, ja heistä yksi soittaa myös huilua, toinen kosketinsoittimia ja kolmas sekä kitaraa että rumpuja ja laulaakin vielä.
Viulistien lisäksi porukassa on saksofonisti, kaksi rumpalia, kaksi kitaristia - joista toinen soittaa myös viulua ja alttoviulua ja laulaa - yksi basisti, kosketinsoittaja ja kolme laulusolistia.
"Lisäksi mukaan on tulossa uusi saksofonisti liikennevastuualueelta. Hanuristikin löytyi joukkoon ihan vasta vesihuoltoryhmästä", kertoo erikoissuunnittelija Liisa Kantola, huilu ja viulu.
Porukka taipuu myös folk-kokoonpanoksi, klassisen musiikin ryhmäksi tai vaikkapa laulutrioksi tai kvartetiksi.
Monella on kokemusta muualtakin kuin oman työpaikan bändistä. Kantola on soittanut Oulun yliopiston kamariorkesterissa, Teekkaritorvissa, Oulun pelimanneissa ja kansanmusiikkiyhtye Rimakauhussa.
Ympäristövastuualueen johtaja Heikki Aronpää soitti kouluaikoinaan viulua jopa Joensuun kaupunginorkesterissa. "Orkesterissa opin sen, että jousen tulee kulkea kaikilla soittajilla samaan suuntaan. Se onko nuoteilla vai nuotin vieressä ei ole niin tärkeää."
Biologi Pekka Hynninen taas oli jo varhaisina kouluaikoinaan rumpalina useissa oululaisissa tanssiorkestereissa. Mielimusiikki on samba ja sitä hän on soittanut muun muassa Oulun Brasiliaseura Brazuca ry:n Samba Bateria -esiintymisryhmässä. Projektipäällikkö Esa Laajala bassokitaroineen on keikkaillut 80-luvulla Lapin hiihtokeskuksissa.
Orkesterin isänä voidaan pitää sosiaalipäällikkö Pekka Laukkasta. Hän nimittäin suostui 25 vuotta sitten jouluna säestämään kitaralla silloisen Oulun vesipiirin vesitoimiston ja eläkeläisten joulukahvitilaisuutta. Myöhemmin toiseksi kitaristiksi lyöttäytyi insinööri Jari Määttä ja pikkuhiljaa muitakin.
Kun ympäristökeskus vuonna 1991 muutti Tuomiokirkon kulmille Isokatu 9:ään saatiinkin jo kokoon yllättävän suuri soittoporukka. Toki samaan aikaan yleistyneistä gradun ja diplomityön tekijöistä saatiin hyvä lisä. Laukkanen tapasikin kysyä heiltä ensi töikseen, sattuiko opiskelija olemaan myös soitto- tai laulutaitoinen.
Yksi tanssiorkesterin solisteista on kunnossapitopäällikkö Hannu Puranen, joka ajautui mukaan erään aikaisemman alaisensa vinkistä. Puranen on kolminkertainen Koillis-Lapin laulumestari. Mies oli tosin silloin vain 9-, 10- ja lopulta 11-vuotias.
"Musiikkia en ole opiskellut ja muutoin lauleskellut pääasiassa suihkussa. Esiintyminen on minulle kuitenkin helppoa, kun en ole ranttu virheiden suhteen."