Suhdannekäänne on käsillä, ei epäilystäkään. Talouden käännekohdat tuottavat ristiriitaisia uutisia joka kerta. Suomella on kiire pohtia, miten nousuun päästään mukaan ensimmäisten joukossa.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF oli arvovaltaisista kansainvälisistä rahoitus- ja talousinstituutioista ensimmäinen, joka uskalsi ääneen todeta talouden elpymisen alkaneen. Keskiviikkona julkistetun ennusteen mukaan pahin laskusuhdanne sitten toisen maailmansodan on päättynyt. Maailman bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 1,4 prosenttia mutta kasvaa jo ensi vuonna 2,5 prosenttia. IMF on kohentanut huhtikuista ennustettaan selvästi.
Hyviä uutisia on tullut myös Euroopasta ja Atlantin takaa. Saksassa teollisuuden tilaukset kasvoivat toukokuussa nopeimmin kahteen vuoteen ja paljon enemmän kuin asiantuntijat uskalsivat ennustaakaan. Yhdysvalloissa työttömyyden kasvu näyttäisi taittuneen.
Valitettavasti huonoja uutisia riittää niitäkin. Vuoden ensimmäisen neljänneksen vahvistetut kasvuluvut euroalueella olivat synkkyydessään jotakin aivan ennen näkemätöntä. Eikä Suomella mene lainkaan muita paremmin. BKT supistui huhtikuussa yli 9 prosenttia verrattuna vuotta aiempaan. Teollisuustuotanto supistui Suomessa toukokuussa peräti 23 prosenttia ja uudet tilaukset 40 prosenttia.
Luvut ovat niin hirveitä, ettei niistä positiivista virettä löydy kuin pakottamalla. Perjantaina julkistetut kahden miljardin euron vientikaupat Kiinaan tulevat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Niillä on yleistä mielialaa kohentava vaikutus, jota tarvitaan talouslaman voittamisessa.
Talouden käännekohdissa uutiset ovat juuri tällaisia, yhtä aikaa sekä hyviä että huonoja. Talouden suhdannekäänne on käsillä, siitä ei ole enää pienintäkään epäilystä. Kun vahvistetut tilastot sekä meillä että muualla laahaavat joitakin kuukausia perässä, miinusmerkkisiä lukuja nähdään vielä jonkin aikaa, eikä niitä pidä pelästyä. Kasvu-uran päästä on kuitenkin jo saatu ote.
Suomessa nousukiitoon pääsy saattaa tällä kertaa kuitenkin olla paljon tavanomaista vaikeampaa. Metsäteollisuus, yksi Suomen talouden hyvinvoinnin tukijaloista, on pysyvästi rampautunut. Paperin ja sellun maailmanmarkkinahinnat eivät välttämättä enää nouse entiseen malliin, eikä hyöty sada samalla tavalla kansantalouden laariin kuin aikaisemmin.
Paperinkulutuksen vähenemisen heijastusvaikutukset metsäteollisuuteen laajasti käsitettynä saattavat olla hyvinkin yllätyksellisiä. Mikäli digitalisoituva maailma kuluttaa vuosi toisensa jälkeen suhdanteista huolimatta yhä vähemmän paperia, suomalaisen konepajateollisuuden voi käydä huonosti. Suomelle tämä lama ei ole vain finanssikriisin puhkaisema suhdannesykli.
Kun päälle laskee vielä väestön ikärakenteen nopean muutoksen, on täysin mahdollista, että hyvinvointivaltion mahdollistanut vahva kansantalous on iäksi heikentynyt.
Lamavaikerruksen keskellä pitäisi miettiä, mistä Suomi elää, kun tämä globaali talouskriisi on voitettu. Työtä jaetaan kansainvälisesti uudelleen, perinteinen metsäteollisuuskin investoi vastedes ulkomaille. Edes korkeaa osaamista vaativa suunnittelutyö ei välttämättä jää tänne korkeiden kustannusten vuoksi.
Olisi korkea hetki havahtua puntaroimaan sitä mahdollisuutta, ettei maailmanlaajuinen nousukausi vedäkään Suomea automaattisesti mukaansa ja mitä sitten tehdään.