Eloporojen vienti Eurooppaan on kasvussa, kerrotaan Elintarviketurvallisuusvirastosta.
Ylivoimaisesti eniten poroja viedään Alankomaihin. Eviran mukaan sarvipäät päätyvät lähinnä matkailuelinkeinon käyttöön, kuten kotieläinpihoille.
Suurin osa uuden, Euroopasta aidan saavista poroista, on Lapista. Tänä vuonna Lapin rajan pohjoispuolelta on poroja kuskattu eri puolelle Eurooppaa yhteensä 67 kappaletta kahdeksaan eri otteeseen. Oulun läänistä lähti maailmalle poroja kahteen eri otteeseen: Suomussalmelta kymmenen Puolaan ja Pudasjärveltä neljä Viroon.
Eloporojen - ja ylipäätään eläinten - vienti kirjautuu Eviran Traces -järjestelmään, johon kirjataan eläinten vientiä varten laadittu terveystodistus.
Ohjelma otettiin käyttöön huhtikuussa 2004, mistä saakka myös tietoja on saatavilla. Aikaisemmilta vuosilta ei vienneistä ole tehty tilastoja erikseen.
"Ohjelman aloitusvaiheessa kaikkia vientejä ei välttämättä ole saatu kirjattua", Eviran eläinlääkintötarkastaja Seppo Kuosmanen luonnehtii järjestelmän käyttöönottovaihetta.
Hänen mukaan syy eloporoviennin kasvuun on se, että Euroopan eteläisemmissä maissa poro on eksoottinen eläin.
"Vastaavasti Suomeen tuodaan alpakoita ja laamoja", hän toteaa.
Myös Suomen Porokauppa Osuuskunta aikoo leikata siivunsa eloporomarkkinoista. Osuuskunnan tarkoituksena on ryhtyä viemään eloporoja Eurooppaan.
Luovon Mosku eli Jukka Siekkinen, yksi osuuskunnan perustajista ja osakkaista, hoitaa - tuskin edes parttion kokoista porolaumaansa Potinlahden rannalla. Siekkinen viheltää ja johtajaporo Ridge vetää pikkuparttionsa tervehtimään vieraita.
On näköjään hyvin taamottu - eli opetettu - lauma.
"Johtajatar Taylor on tuolla aidassa", Jukka Siekkinen näyttää.
Loka-marraskuussa pitäisi alkaa tapahtua. Suomen Porokauppa Osuuskunta ei laske vientiä kuitenkaan omien porojensa varaan.
"Minulla on vara vastata kysyntään, kontakteja on", Siekkinen vakuuttaa ja kertoo laittaneensa ilmoituksen Poromies-lehteen.
Kesäkuun alussa perustettuun osuuskuntaan kuuluu yhdeksän henkilöjäsentä ja kaksi yritystä. Osuuskunnalla on kolme päätoimialuetta, joista kaksi, Oulun Seudun Naturanomit ja Hailuoto Joulupukin Saareksi -projektit on Siekkisen mukaan käytännössä haudattu.
"Kun ne eivät koskaan johda mihinkään."
Osuuskunta keskittyy siis päätavoitteeseensa: eloporokauppaan. Onnistuessaan osuuskunta piristäisikin Oulun läänin eloporovientiä. Tätä vuotta lukuunottamatta Oulun läänistä ei eloporoja olekaan eurooppalaisille palkisille lähtenyt, ainakaan Traces- järjestelmän mukaan.
Osuuskunta ei vielä ole myynyt Eurooppaan ainuttakaan poroa, mutta Siekkisen mukaan tapahtumaan pitäisikin alkaa vasta loka-marraskuussa, erotusten aikaan.
"Tärkeimmät asiakkaamme ovat EU-alueen saksanhirvitarhaajat. Euroopan kontaktit ovat parhaillaan rakenteilla", hän luonnehtii tulevia markkinoita.
Siekkinen kritisoi myös suomalaista porotaloutta: valtakunnassamme ei Siekkisen mukaan osata laajasti käyttää poroa hyväksi. "Kaikkialla muualla paitsi poronhoitoalueella tarhaus olisi kannattavaa, säilörehua kyllä piisaisi. Näin me saisimme maailman poronlihamarkkinat haltuumme", hän sanoo.
Tutkija Jouko Kumpula Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porotutkimusasemalta muistuttaa, että porot viettävät tarhoissa jopa puolet vuodesta talviaikaan.
"Tarhaus on suurin kustannuserä. Sen laajennus ei kyllä näillä lihanhinnoilla kannata", hän toteaa.
Lisäksi Kumpula varoittaa, että luonnonlaitumilta saatavan ravinnon korvaaminen kesätarhoissa on ongelmallista.
"Voidaanhan visioita esittää, mutta törmätään moniin ongelmiin. Etenkin lihantuotannon osalta", hän sanoo.