Maineikkaan Kemi-yhtiön huomassa syntynyt, nykyään M-realin perheeseen kuuluva kartonkitehdas Kemissä on kasvanut menestystarinaksi erikoistumalla. Ilman jatkuvaa tuotekehitystä ja perustavarasta luopumista Polar Queen tuskin enää rullaisikaan kartonkia.
Tehtaanjohtaja Hannu Komokallio Kemiart Liners Oy:stä ei jätä epäilykselle sijaa. Ruskeasta lainerista kiinnipitäminen olisi vienyt kannattavuuden ja pohjan taloudelta. "Erikoistuminen on ollut ainoa tie."
Peruskartongin tekeminen näin pohjoisessa kaukana markkinoista ei enää yksinkertaisesti kannattaisi. Ruskean valmistamiselle pantiin piste viime vuosikymmenen lopulla.
Maanantaina tulee kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun kartonkikone Kemiin valmistui. Nyt tehdas tuottaa valkopintaisia päällystettyjä ja päällystämättömiä kraftlainereita. Näinä vuosikymmeninä tuotanto on tuplaantunut.
Jatkuvan kehitystyön ansiosta Kemin tehdas on nyt maailmanlaajuisesti johtava päällystettyjen lainereiden toimittaja myymälä- ja kuluttajapakkauksia valmistavalle aaltopahviteollisuudelle. Kemi käy kisaa neitsytkuidusta valmistettujen eli sellupohjaisten kraftlainereiden sarjassa. Kilpailijoita on reilu kourallinen. Joiltain osin kilpaillaan myös kierrätyskuitutuotteiden kanssa.
Neitsytkuidusta
lujaa ja puhdasta
Neitseellisestä kuidusta syntyy lujempaa kartonkia kuin kierrätyskuidusta. Voimme taata myös peruspuhtauden", Komokallio kertoo.
Alkuperäisen Pohjolan kuningattaren strategiset osat on vuosien myötä pantu uusiksi. Vuodesta 1986 lähtien tehtaaseen on investoitu kaikkiaan 92 miljoonaa euroa. Tänä ja viime vuonna laadun parantamiseen ja kapasiteetin kasvattamiseen on laitettu 12 miljoonaa euroa.
"Nykyään investointivarat ovat tiukassa. Rahaa saadakseen pitää olla hyvät perustelut, sillä M-realissa on yli 30 tuotantolaitosta", Komokallio huomauttaa.
Omistaja on luottanut kemiläisiin, ja Kemissä raha on poikinut tehokkaan ja tuottavan yksikön, joka on avannut väylän myös vaikeille Pohjois-Amerikan markkinoille. Ameriikan raitilta löytyy kasvava joukko tyytyväisiä asiakkaita: Amerikoihin menee noin kolmannes - 100 000 tonnia - tuotannosta. Kemin kartongista 97 prosenttia menee vientiin.
"Amerikan markkinat ovat meille merkittävä alue, ja se kasvaa vuosittain. Mutta pään aukaiseminen 1990-luvun alussa oli kovan työn takana", hän korostaa.
Toisen koneen mapit
ovat pysyvästi kiinni
Kemissä oltiin etulinjassa päällystämättömien kartonkien kehittäjänä, ja etulyöntiasemat on pidetty tasaisen laadun ja tehokkuuden avulla. Tehdas pärjää työterveys- ja työturvallisuuspuolellakin.
Komokallio kehuu hyvää henkeä, eikä kartonginvalmistajien veteraaneihin lukeutuva käyttömestari Lasse Blomqvist pane hanttiin. "Se on ollut sitä koko ajan. Tuki on ollut takana, eikä yksin ole jätetty näin esimiestehtävissäkään."
Blomqvist tuli 1969 taloon työttömyyskursseille, kun kartonkitehtaalle alettiin kouluttaa väkeä. Ensimmäinen vakanssi oli vaakalla. Vaikka mies on käväissyt välillä muuallakin, veri on vetänyt takaisin tuttuun paikkaan. Tulevaisuuskin näyttää valoisalta, kun tehtaalle investoidaan ja tuotetta kehitetään koko ajan.
"Näillä investoinneilla mennään 10-15 vuotta eteenpäin", Komokallio sanoo.
Kemi-yhtiön aikaan haaveiltiin vielä toisestakin koneesta, mutta niitä mappeja ei Komokallion mukaan enää aukaista. Toista konetta ei tule. Kemin kone on viimeksi rakennettu uusi kartonkikone Suomessa.
