Vuoden 16. ja viimeinen kotimainen ensi-iltaelokuva Rock n roll never dies on kotkalaisen ohjaaja-käsikirjoittajan Juha Koirasen ensimmäinen pitkä teatterielokuva. Koirasen aiempia töitä on muun muassa pitkä tv-elokuva Partanen vuodelta 2003.
"Halusin kertoa henkilöstä, joka ei marise mistään, ja jolle sankariteot ovat suuria, vaikka ne eivät välttämättä kansallista tai kansainvälistä huomiota saisikaan. Kun kaverini vielä kertoi nähneensä panttilainaamon vitriinissä sähkökitaran, johon oli aikoinaan kirjoitettu tussilla ´rock´n´roll never dies´, rupesi mielikuvitus lentämään", hän kertaa. Sama teksti koristaa elokuvan päähenkilön Tigerin kitaraa.
Hyvä käsikirjoitus
Koirasella itsellään on rokkitaustaa sen verran kuin kenellä tahansa normaalin nuoruuden viettäneellä. Vieläkin hän vinguttaa kitaraa ja tekee biisejä ihan harrastuspohjalta.
Rock´n´roll never dies ei kuitenkaan ole varsinainen rock´n´roll -elokuva. Ääniraidalta kyllä löytyy Smoke on the Water ja pari muuta klassikkoa, mutta tarkoituksella huonosti soitettuina.
Koirasen mukaan Tigerin henkinen kehitysaste ei ollut lähtökohta, vaan se hahmottui vasta tarinaa kirjoittaessa. Elokuvatekijää kiehtoi se, miten henkilö määrittelee itsensä, ja varsinkin, miten ympäristö määrittelee henkilön. Näkemykset saattavat olla hyvinkin ristiriitaisia.
Tigerin esittäjäksi Samuli Edelmann käväisi Koirasen mielessä jo kirjoitusvaiheessa. Käsikirjoituksen valmistuttua Edelmann tuntui yhä varteenotettavalta vaihtoehdolta, vaikka Koiranen ei ollut koskaan edes tavannut häntä.
Tapaaminen järjestyi Barcelonaan, missä Edelmann oli filmaamassa.
"Luimme vähän tekstiä ja soittelimme kitaraa. Minusta tuntui heti, että siinä on Tiger", Koiranen kertoo.
Edelmannin ei tarvinnut mukaan lähtemistä kauaa miettiä.
"Kun luin käsikirjoitusta ensimmäistä kertaa, tajusin sen olevan yksi parhaita käsikirjoituksia, mitä olen ikinä lukenut. Monet teemat, kuten erilaisuuden hyväksyminen, yhteisöllisyys, vahva yhteiskunnallinen kritiikki, koomillisuus ja traagisuus soivat niin hyvin yhteen jo käsikirjoituksessa, että ei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako", hän kehuu.
Mikä kaverilla on?
Näyttelijä ja ohjaaja eivät kuitenkaan löytyneet yhteistä säveltä kädenkäänteessä.
"Jokaisessa jutussa on omat vaikeutensa sen suhteen, miten hahmoa lähtee tekemään. Tässä minulla heräsi kysymys, että mikä tällä kaverilla on. Yritin saada Juhalta diagnoosia, jotain nimikettä, jota olisin voinut lähteä jäljittelemään. Mutta Juha ei sitä antanut", Edelmann selvittää.
"Se oli meidän ensimmäinen ja ainoa kriisimme. Mutta se meni aika nopeasti ohi, kun päätimme, että jätän sen diagnosoimatta ja käytän mielikuvitusta menemällä lapsen mieleen. Sitä kautta se maailma lopulta aukesi. Näytellessäni en tiennyt, mikä Tigeriä vaivaa niin kuin Tigerkään ei tiedä. Se on vain aavistus, että on jotenkin erilainen."