Saamelaisten lasten ja nuorten on saatava nähdä elokuvia omista ihmisistä, omalla kielellä. Se kertoo, että me olemme oikeasti olemassa.
Näin kuvaa Inarin kirkonkylällä kuudetta vuotta järjestettävän alkuperäiskansojen Skábmagovat -Kaamoksen kuvia- elokuvafestivaalin tarkoitusta Liisa Holmberg. Elokuvatuottajana ja Lapin taidetoimikunnan elokuvasihteerinä aiemmin toiminut Holmberg on yksi festivaalin alullepanijoista.
- Se lähti pienestä kahvipöytäkeskustelusta. Suunnittelimme saamelaisalueen lapsille ja nuorille elokuvakoulutusta ja samalla mietimme, että valmiille elokuville tarvittaisiin oma esitysfoorumi.
Elokuvakoulutus alkoi saamelaisalueella 1997 ja ensimmäinen elokuvafestivaali järjestettiin 1998. Nelipäiväisestä festivaalista yksi päivä on omistettu lapsille ja nuorille.
Saamelaiskäräjät pitää elokuvakasvatusta ilmeisen tärkeänä keinona oman kielen ja identiteetin vahvistamiseen, sillä Inariin ollaan seuraavaksi perustamassa alkuperäiskansojen elokuvakeskusta. Hankkeen projektipäällikkönä on Utsjoella syntynyt Holmberg.
- Festivaalin lasten ja nuorten päivää kehitetään yhä. Tavoitteena on, että nuoret esittävät mediakasvatuksen tunneilla tekemiään elokuvia ja pääsevät keskustelemaan alan ammattilaisten kanssa, Holmberg suunnittelee.
Festivaalin tuottajan Nina Maaret Westin mukaan lasten päivä oli jälleen menestys. Ympäri Ylä-Lappia tuli bussilasteittain koululaisia seuraamaan Ruotsissa ja Norjassa tehtyjä saamenkielisiä lastenohjelmia, joita ei Suomen televisiossa koskaan nähdä. Inarilaiset lapset katsoivat erityisellä innolla norjalaisten Inarissa kuvaamaa sarjaa, jossa he itsekin esiintyivät.
Avoin kaikille
Vaikka festivaalin tärkeä yleisö on paikallinen saamelaisväestö, on tapahtuma avoin kaikille ja saamenkieliset elokuvat on tekstitetty suomeksi. Inarin kyläläisten ja laajalti saapuvien saamelaisten lisäksi festivaaliin osallistuu myös elokuvan ystäviä ja alkuperäiskansojen harrastajia muualta Suomesta.
Viime vuonna Skábmagovatilla ja sitä edeltävällä Sieivagovat -valokuvanäyttelyllä oli noin 3 500 katsojaa. Se on paljon 500 asukkaan kylässä.
Perjantain komilaiselokuvien yleisön joukossa olivat myös kylällä asuvat Kaarina ja Tarmo Portti, jotka löysivät festivaalin edellisvuonna.
- Viime vuonna huomasimme, että täällä on paljon hyvää katsottavaa. Olimme aluksi luulleet monien muiden tavoin, että elokuvat ovat ainostaan saameksi, Kaarina Portti kertoo.
Tarmo Portti muistelee viime vuodelta upeana elämyksenä Nils John Porsangerin ja Eilif Aslaksenin Kidnapattu -elokuvaa, joka nähdään tänä vuonna toiveuusintana.
Kaarina Portin mukaan jo elokuvissa käyminen on Inarin kirkonkylällä erikoisuus. Lähin elokuvateatteri on kuntakeskuksessa Ivalossa. Festivaalin elokuvat näytetään saamelaismuseo Siidan auditoriossa, sekä iltaisin lumi-valkokankaalla joka vuosi rakennettavassa revontuliteatterissa.
Tulkkien urakka
Westin mukaan festivaalin järjestämisen kannalta suuri ponnistus on elokuvien kääntäminen saameksi ja suomeksi. Viime vuosina festivaalilla on nähty elokuvia alkuperäiskansoilta muun muassa Havaijilta, Australiasta ja Brasiliasta.
Tänä vuonna vieraat ovat idästä Komin tasavallasta. Komin kielen kääntämiseen ja elokuvien tekstitykseen osallistui Westin mukaan lukuisa joukko kääntäjiä. Lisäksi esityksissä on simultaamitulkkaus englanniksi.
- Haluamme palvella katsojia. Kielivähemmistön edustajina arvostamme sitä, että mahdollisimman moni saa katsoa elokuvia omalla kielellään, ja että ne myös saavat olla tehtyjä omilla kielillään, kuten komiksi.
Se, että festivaalin järjestäjät kääntävät elokuvat, ei ole tapana maailman elokuvafestivaaleilla, West sanoo. Kaikista käännöksistä vastaavat yleensä elokuvien tuotantoyhtiöt.