Jenni Kinnunen Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksesta viimeistelee parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa viihteen vaikutuksista kokijoiden tunteisiin. Kinnusen mielestä Sinkkuelämää on mainio esimerkki tuotteesta, joka on koskettanut hyvin suuria massoja.
Kinnuseen itseensä Sinkkuelämää 2 vaikutti hieman ristiriitaisesti. Suuremmille aplodeille ei ollut aihetta.
"Toki esteettiset arvot, kuten kauniit vaatteet, puhuttelevat minua naisena, mutta materialistisuudessa on myös toinen puoli", Kinnunen sanoo.
"Sinkkuelämää-elokuvat ja -tv-sarja ovat olleet rakentamassa sellaista naiseuden kuvaa, joka rakennetaan vaatteilla, kengillä ja laukuilla. Sellaista naiseuden performanssia."
Kinnuselle Sinkkuelämää toimii paremmin tv-sarjana. Episodeissa kun voi käsitellä naisten elämää askarruttavia asioita tiiviimmin ja terävämmin kuin pitkissä elokuvissa.
"Mutta kyllä ensimmäinen elokuva onnistui minuakin itkettämään, myönnän sen. On mielenkiintoista, miten katsoja voi niin samastua siihen tilanteeseen, miten elokuva tuottaa minussa itsessänikin sen saman tunteen", Kinnunen toteaa.
"Sen sijaan tämä toinen elokuva ei siinä onnistunut. Johtuuko se sitten siitä, että en ole vielä naimisissa eikä minulla ole lapsia? Mutta tässäkin oli naisille tärkeitä kohtia, kuten se, kun Miranda ja Charlotte puhuvat äitiydestä. Sellaisia tunteita monet naiset käsittelevät."