Ehdotit haastatteluajankohdaksi aamuyhdeksää. Oletko aamuvirkku?
Kun on pieniä lapsia, pitää herätä jo kuudelta, joten eihän tämä vielä mitään. Olen nyt Helsingissä, ja valmistelemme juuri uuden elokuvani kuvauksia. Huomenna olen todennäköisesti Turussa. Kuvauksia tehdään aina elokuvan vaatimana aikana.
Elokuvasi Riisuttu mies ja Valkoinen kaupunki rohmusivat lukuisia Jussi-ehdokkuuksia. Miten suhtaudut taiteen palkitsemiseen ja arvottamiseen?
Ajattelen, että Jussi-palkinnot ovat hyvä asia elokuva-alaa kohtaan, ja niistä kannattaa olla ylpeä. Viime vuonna elokuvani Paha maa sai ison joukon Jusseja. Totta kai olin iloinen kollegojeni antamista tunnustuksista. Palkinnot eivät kuitenkaan ratkaise kuvauksissa yhtään mitään.
Kumpi olisi mieluisampi, parhaan ohjauksen Jussi vai parhaan elokuvan Jussi?
Minusta kahtiajako on Suomessa melko keinotekoinen, sillä kysymys on pitkälle samoista asioista. Jako on kai perua Yhdysvaltojen studiojärjestelmästä, jossa ohjaajalla on vähemmän vastuuta. Toivotaan, että saisimme molemmat Jussit.
Nousit suuren yleisön tietoisuuteen elokuvallasi Levottomat. Miten olet kehittynyt ohjaajana noista vuosista?
Toivon, että olen kehittynyt myös ihmisenä, en vain ohjaajana. Viimeisimmät elokuvani ovat menestyneet ulkomailla. Esimerkiksi Valkoinen kaupunki on kiertänyt noin kolmellakymmenellä festivaalilla. Riisuttu Mies -elokuvan ulkomaanlevitys oli juuri alkamassa, mutta nyt siihen taisi tulla tauko.
Helsingin hovioikeus tosiaan kielsi Riisutun miehen esittämisen ja levittämisen 100 000 euron uhkasakon nojalla. Millaisia tunteita päätös sinussa herättää?
Kysymys on käsikirjoittaja pastori Hännisen ja tuotantoyhtiön välisestä kiistasta. Minä en ole osallisena kiistassa. Eilen juuri selitin eräälle toimittajalle hyvin pitkään, ettei ohjaaja omista tuotantoyhtiötä. Ajatus, ettei Riisuttu mies enää saisi yleisöä, tuntuu jotenkin koomiselta. Eniten harmittaa yleisön puolesta. Olenko ohjannut kielletyn elokuvan? Uskon, ettei tilanne jää tähän.
Ohjasit Katja Kallion kirjaan perustuvan elokuvan Kuutamolla vuonna 2001. Nyt Kallion teoksesta Sooloilua ollaan myös tekemässä elokuvaa. Mikset sinä ole tällä kertaa ohjaimissa?
Heh, minäkään en repeä joka paikkaan. Olen juuri aloittelemassa uuden elokuvani Käskyn kuvauksia. Käsky perustuu Leena Landerin romaaniin. Olen tuntenut Landerin jo pitkään, ja luin tuon käsikirjoituksen jo ennen kuin se oli valmis kirja. Tiesin heti, että tämän haluan ohjata.
Kun luet vapaa-ajallasi kirjoja, näetkö tapahtumat mielessäsi elokuvana?
Luen kirjoja kirjoina, sillä elokuva ja kirja ovat ilmaisumuotoina hyvin erilaisia. Sanoisin, että elokuva on lähempänä novellia tai runoa.
Useat luottonäyttelijäsi ovat haastatteluissa kehuneet poikkeuksellista ohjausmetodiasi. Miten tuo Aku-metodi käytännössä toimii?
Jaa-a, ehkä se toimii niin, että pyrimme yhdessä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Emme anna tekniikan tai minkään ulkoisen asian orjuuttaa työtämme. Metodiani voisi kutsua yhteistyön metodiksi. Vastuuta on monella, ja liikumme hieman kollektiivisempaan suuntaan. Ohjaaja ei voi mitenkään hallita yksin jokaista osa-aluetta.
Elokuvan tekeminen on mielestäni kuin jalkapalloa. Jokaisella on oma pelipaikkansa. Hyökkääjä ei voi mennä maalivahdin paikalle, mutta jokaista tarvitaan. Aina voi tietenkin käydä niin, että ryhmässä on joku, joka ei istu porukkaan. Niinhän nyt kävi Riisuttu mies -elokuvan suhteen.
Mitä ohjaaja voi tehdä, jos kaksi näyttelijää ei tule alkuunkaan toimeen?
Sellaista tilannetta ei tule, sillä ohjaaja valitsee näyttelijänsä huolellisesti. Tietenkään pieniä elämään kuuluvia ristiriitoja ei voi aina välttää. Ohjaajana minulla on erilaisia rooleja. Usein elokuvan tekeminen muistuttaa armeijan touhuja, kun isoja ihmisjoukkoja siirretään paikasta toiseen jämptin aikataulun mukaan. Tarpeen vaatiessa olen autonkuljettaja, suunnistaja ja lastenhoitaja. En silti näe yhtäläisyyksiä omien pienten lasteni ja näyttelijöideni käyttäytymisessä.
Voisitko tarttua johonkin poliittiseen aiheeseen?
Talouteen ja politiikkaan kietoutuvat aiheet ovat ehdottomasti kiinnostavia. Laji vain on hyvin vaikea. Esimerkiksi ilmastonmuutos olisi vaikeasti lähestyttävä, mutta tärkeä aihe.
Millaisia terveisiä lähetät kulttuuriministeri Tanja Saarelalle?
Tunnen hänet ja hänen miehensä, joten voisin soittaa heille, jos minulla olisi jotakin asiaa. On kiinnostavaa nähdä, kenestä tulee uusi kulttuuriministeri. En osaa aavistaa, tuleeko kulttuuriministeri vaihtumaan. Kuka ikinä hän onkin, niin hänelle voisin lähettää terveisiä, että haluan tavata hänet mahdollisimman pian ja keskustella suomalaisen elokuvan tukemisesta.
Voit kilauttaa kulttuuriministerille tarvittaessa. Kuvaako tämä Suomen kulttuurieliitin pienuutta?
Ei ole mitään eliittiä. Tämä työ on peruspuurtamista. Elokuvien yhteydessä puhutaan aina rahasta, mutta todellisuudessa kokoillan elokuvan budjetti vastaa vain rivitalon rakentamista.