Karen Reis-Nordentoffin silmät ovat koetuksella. Takana on kymmentuntisia päiviä pohjoismaisen lyhytelokuvan ja dokumentin parissa. Piilolinssit vaihtuivat silmälaseihin, sillä elokuvaa katsoessa silmien räpyttely jää vähäiseksi, ja piilolinssit melkein kuivuvat päähän.
Tanskalaisen tehtävänä on ruotsalaisen Lisa Nyedin kanssa karsia noin 130 filmistä 60-70 helmeä Nordisk Panorama -elokuvatapahtuman kilpailusarjaan.
"Totta kai tämä käy voimille, mutta onneksi kävely raittiissa ulkoilmassa virkistää nopeasti", Nyed kertoo.
Mökin ikkunoista näkyy vaaramaisema. Iso-Syötteen rauhaa eivät riko kuin sääsket.
"Harmi, ettemme ehdi juuri nauttimaan tästä ihanasta ympäristöstä. Päivät menevät elokuvien parissa", Reis-Nordentoff toteaa.
Toisaalta syrjäinen sijainti on siunaus karsintaraadille.
"Joka vuosi tapahtuman yhteydessä pyritään järjestämään sopivan rauhallinen paikka jostain kaupunkien ulkopuolelta", kertoo Nordisk Panoraman taiteellinen johtaja Antti Autio.
Digitaaliaika
tuottaa tekijöitä
Syksyllä toista kertaa Oulussa järjestettävä pohjoismainen lyhyt- ja dokumenttielokuvafestivaali Nordisk Panorama löi tänä keväänä ennätyksensä. Toukokuun määräaikaan mennessä oli lähetetty 565 ehdokasta. Osallistua saivat kaikki vuoden 2006 festivaalien jälkeen valmistuneet teokset.
"Olen katsonut näitä vapusta saakka", sanoo Autio.
Aution tehtävänä oli karsia alkuperäistä joukkoa harvemmaksi yhdessä festivaalin perustaneen Filmkontakt Nordin johtajan Karolina Lidinin kanssa.
"Jo ensimmäisessä karsimisessa tuli rajatapauksia. Hyviä elokuvia jouduttiin jättämään pois", Autio kertoo.
Elokuvien määrä on lisääntynyt edellisistä vuosista reippaasti. Aution mukaan yksi syy tähän on elokuvan tekemiseen vaadittavan tekniikan halpeneminen ja helpompi käytettävyys. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoittanut kilpailukynnyksen madaltumista.
"Elokuvista näkee, että jokaista on tehty tosissaan. Ja kyllä vahva näkemys nousee esiin, vaikkei takana olisikaan ammattilaisorganisaatiota", Autio sanoo.
Digitalisoituminen on tuonut uusia ulottuvuuksia esimerkiksi dokumentin tekoon. Huomaamaton kamera antaa aivan erilaiset mahdollisuudet.
"Filmi on kuitenkin kuningas. Kuvan laadun ja visuaalisuuden suhteen filmi on aivan eri luokkaa kuin digitaaliset tuotokset", Autio muistuttaa.
Tunnelmien
ristitulessa
Karen Reis-Nordentoffin ja Lisa Nyedin ylityöpäivät päättyvät viikonloppuna. Silloin Oulun syksyisille juhlavieraille pitäisi olla tarjolla Pohjoismaiden lyhyt- ja dokumenttielokuvan kärki.
"Karsija ajattelee urakkansa päätettyään, että kaikki jatkoon päässyt on puhdasta kultaa. Sitten seuraava tuomaristo löytää elokuvista jälleen kritisoitavaa. Se tuntuu melkein henkilökohtaiselta", Reis-Nordentoff naurahtaa.
Elokuvien arvioiminen ei ole pelkkää katsomista. Katsotusta tehdään muistiinpanoja ja keskustellaan. Vaikuttavimmat esitykset vaativat palautumisaikaa.
"Esimerkiksi surullinen elokuva saattaa tehdä sellaisen vaikutuksen, ettei seuraavaa voi katsoa heti perään. Vaihtelevat tunnelmat ovat yhtä tunteiden vuoristorataa", Nyed kertoo.
Kuluttavassa tehtävässä tuomarit pyrkivät kilpailijoiden tavoin parhaimpaansa. Etuoikeus nähdä koko pohjoismaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan kirjo saa tuntemaan velvollisuutta kisaajia kohtaan.
"Intensiivisen työn jälkeen elokuvat saavat tuntemaan osallisuutta tekijöiden kanssa. Jos joku kilpasarjan teoksista sitten saa kovaa kritiikkiä, tuntuu, että on valmis puolustamaan ohjaajaa ja elokuvaa", Reis-Nordentoff sanoo.