Helsinki Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki pysyi tyylilleen uskollisena, kun hänestä ja hänen elokuvistaan kertova kirja julkaistiin tiistaina Helsingissä.
- Suomessa on tämä hieno perinne, että vainajista tehdään muisteluteoksia, Kaurismäki nauratti paikallaolijoita.
Ohjaajan nimeä kantavan laajan teoksen (WSOY) on kirjoittanut Peter von Bagh. Hän kertoi julkistamistilaisuudessa, että kirja on tilaustyö. Tilaus tuli Ranskasta, jossa teoksen ranskannos ilmestyy elokuussa.
Von Baghin mukaan kirja pyrkii tarjoamaan perusmateriaalia luoville katsojille. Kirjassa esitellään kaikki Kaurismäen elokuvat ja niihin liittyvät avainhenkilöt.
- Tämä on suunnattu myös ulkomaalaisille Kaurismäen elokuvien ystäville. Emme täällä osaa edes kuvitella, kuinka suuren kiinnostuksen kohteena hän on erityisesti eteläisessä Euroopassa.
- Sen takia teos sisältää maksimaalisen määrän meitä suomalaisia koskevia tietoja. Tuntui hyvältä eleeltä kertoa heille, mikä on talvisota ja mitä on kossu.
Tarkkaavainen, lojuva
Kirja pohjautuu kahden omaleimaisen elokuvamiehen muutama vuosi sitten Portugalissa käymiin keskusteluihin. Miesten ystävyys juontaa juurensa Suomen elokuva-arkiston esityksiin, joiden ohjelman von Bagh 1970-80-lukujen vaihteessa suunnitteli.
- Kuva eturivissä istuvasta olemukseltaan tyypilliseksi cinefiiliksi määrittyvästä, milloin tarkkaavaiseen asentoon kurottuneesta, milloin unenomaisesti lojuvasta nuoresta on piirtynyt mieleeni hyvin tarkasti, von Bagh muistelee kirjassa.
Kaurismäki huomautti tiistaina, että tuolloin jokainen vähänkin jotakin tajuava nuori katsoi läpi kaiken elokuvatarjonnan.
- En seuraa moderneja elokuvia koska se ei ole modernia. Lainaan Petteriltä ikiaikaisia teoksia, katselen mielelläni vaikka Douglas Fairbanksia.
Kirja, yli kaiken
Arkistoaikojen jäljet näkyvät kyllä. Esimerkiksi Godard, Godard, Godard, kuten Peter von Bagh lyhytelokuva Valehtelijan (1981) päähenkilöstä Ville Alfasta toteaa. Aki Kaurismäki käsikirjoitti tämän veljensä Mikan esikoiselokuvan ja näytteli sen pääosan.
Läpi kirjan korostuu, että paitsi elokuvataide, myös ja erityisesti kirjallisuus on Kaurismäelle äärettömän tärkeää.
- Toisin kuin jokia rakastanut Michael Powell tai Luis Bunuel, tuo hiljaisten baarien ystävä, olen aina rakastanut kirjoja yli kaiken.
Von Bagh sanookin teoksessaan, että hänen mielestään Kaurismäki on "asiallisesti ottaen korkeimman luokan kirjailija, joka ei ole vain sattunut julkaisemaan yhtään kirjaa".
Varjo vain, ja valo
Kaurismäki sanoi tiistaina, että kirjan tekeminen oli tuskallista.
- Juuri kun olin toipumassa viimeisestä virheestäni, niin piti palata vanhoihin virheisiin. Ei omia elokuviaan voi katsoa, se on kidutusta. Täytyy säilyttää unohduksen myötä syntynyt illuusio.
Mutta sen Kaurismäki kertoi huomanneensa keskusteluiden myötä, että on onnekseen pystynyt halki vuosien säilyttämään tietynlaisen viattomuuden, "lähes sinisilmäisen naiiviuden". Ja pitämään asiat yksinkertaisina.
- Nuorena olin sitä mieltä, että täydellinen kuva on kaksi ihmistä seinää vasten, sitten että se on yksi ihminen seinää vasten, sitten seinä jolla on vain varjo. Nyt ottaisin jo seinänkin pois.
Jää siis varjo. Ja koska elokuva on valon ja varjon leikkiä, Kaurismäki ei aio koskaan käyttää digitaalitekniikkaa.
- Sähkö ei välitä valoa ja varjoa.
Kolme vielä, ainakin
Kaurismäeltä tiedusteltiin julkistamistilaisuudessa uran jatkosta, nyt kun elämäkertakin on jo ilmestynyt.
- Niin että olenko jo haudassa vai matkalla sinne. Aamulla tuntuu että haudassa, illalla että matkalla. Kahteenkymmeneen pitkään elokuvaan pitäisi päästä, se olisi komeaa. Kolmisen elokuvaa siis pitäisi vielä tehdä.
Kaurismäen uusin elokuva Laitakaupungin valot on hänen kolmas elokuvansa, joka kilpailee Cannesissa pääsarjassa. Sinne ohjaaja matkustaa näinä päivinä.
- Sanonko suoraan: ei paljon huvittaisi, mutta tuottaja minussa lähtee sinne. Ja kyllä minä pidän Cannesia arvossa. Siellä ollaan aina vain tinkimättömiä valinnoissa.