Nyt se on täällä taas: Big Brother eli tuttavallisesti BB.
Iso veli ei valvo vain talossaan, vaan pyrkii eri konstein tunkeutumaan tajuntaamme. Se on televisiossa, netissä, radiossa ja lehtien sivuilla.
Vaikka emo-ohjelma tulee telkkarista arkisin vasta kymppiuutisten aikaan, sitä katsovat myös monet lapset ja varhaisteinit.
Kirjailija Timo Parvelan Ella ja hänen tokaluokkalaiset kaverinsa käväisevät Isosysterin suljetussa talossa uutuuskirjassa Ella ja seitsemän törppöä (Tammi).
Lasten tiivistelmä ohjelmasta naurattaa, vaikka on karmean totta.
"Me tietysti tiesimme, että televisiossa oli sellainen kamala ohjelma, jossa johonkin taloon oli lukittu seitsemän törppöä. Ne vetelehtivät sohvalla, käyttäytyivät huonosti ja riitelivät keskenään siitä kuka saisi lähteä pois ja keiden pitäisi jäädä vielä pidemmäksi aikaa."
Parvela sanoo, että kirjan teema on katsoa mediamaailmaa lapsen silmin.
"Ja jos kauemmas kaivaa, niin viime kädessä on kysymys omista lapsistani. Kun katsoo mediasta välittyviä arvoja, ne pistävät isän välillä rypistelemään otsaansa."
Oletko heikoin lenkki?
Timo Parvela tunnustaa, että hänellä on palava viha julkisuushömppää kohtaan.
"Minua oikein pelottaa, kun Big Brother taas alkaa. Sen vielä kestäisi, jos se olisi vain ohjelma tv:ssä. Mutta tänä päivänä kaikesta halutaan puristaa ilmiö", Parvela puhisee.
"Iltapäivälehdistä joudun lukemaan ihmisistä, joiden ainoa meriitti on, että ne lojuu kummallisessa talossa, joka on keskellä ei-mitään. Ja tämän pitäisi kiinnostaa vähän yli nelikymppistä perheenisää, joka yrittää kasvattaa lapsistaan säädyllisiä ihmisiä!"
Parvelaa ärsyttää, että useimmat tv-formaatit perustuvat siihen, että heikoin putoaa pois.
"Se josta ei välitetä, joka ei laula tarpeeksi hyvin, se jota inhotaan, heitetään menemään. Kasvatuksen pitäisi lähteä ihan päinvastaisesta olettamuksesta, että sitä autetaan, joka ei jotain osaa."
Hapsottavat ajatukset
Parvela ei ole ryppyotsainen ryöpyttäjä. Hän tekee media-atakkinsa huumorin miekka tanassa. Sillä tavalla lukija herkistyy ajattelemaan itsekin.
"Oven takana seisoi kaksi nuorta miestä, joilla oli hapsottavat hiukset, hapsottava katse ja ilmeistä päätellen myös hapsottavat ajatukset.
- Siistii, sanoivat muut kuorossa.
- Kuka teistä on se vilkas? Pate halusi tietää.
- Meistä? Ei kukaan, yksi törpöistä sanoi.
- Me ollaan kaikki velttoja, lisäsi toinen."
Näinä aikoina joka iikka tahtoo olla tähti ja julkkis. Oma napa on kaunein ja paras.
"Ella-kirjojen kantava ajatus on yhteisöllisyys: porukka pysyy kasassa. Nyt joudun käsittelemään, miten uskottavaa se vielä on tässä maailmassa, jossa kaikki haluavat itse loistaa."
"Omien lasteni elämässä se konkretisoitui niin, että kun Hilma-tyttäreni luokallaan perusti bändin, niin kaksi basistia ja yksi rumpali potkaistiin pois ennen kuin ensimmäisiäkään harjoituksia oli pidetty. Koska kaikki halusivat, että tämä on mun bändi, mun juttu. Kärki on varmaan tässä."
Lapsen mentävä aukko
Medialukutaitoa opetetaan kouluissa etenkin äidinkielen, kirjallisuuden ja kuvaamataidon tunneilla.
Myös opettajana sekä tv-käsikirjoittajana toimineen Parvelan mielestä koulu on oikea paikka mediakasvatukselle.
"Kyllähän vastuu on kodeillakin. Saahan sen television myös kiinni - toivottavasti. Mutta kodeilla ei riitä resursseja eikä tietoakaan käsitellä kriittisesti sitä kaikkea mitä tuutista tulee."
Mitä vaihtoehtoja televisio tarjoaa Salkkareille ja Big Brothereille?
"Pikku Kakkonen on selvästi tarkoitettu alle kouluikäisille. Sitten tulee kuilu, ettei ole mitään tarjontaa. Lapset ja nuoret siirtyvät hyvin varhain sellaisten ohjelmien pariin, jotka eivät heidän käsityskyvylleen ole se paras mahdollinen juttu."
Parvelan mielestä lastenkulttuurissa saa olla myös viihdettä. Ellat ainakin huvittavat sekä lapsia että vanhempia.
"Kaikesta ei tarvitse löytyä valtavaa moraliteettia. Mediakeskustelua käydään yleensä lasten päiden yläpuolella. Tätä kautta voisivat lapsetkin päästä puhumaan siitä."
"Seuraavassa Ellassa luultavasti pelastetaan koulu", kirjailija paljastaa.