Kuvittele, että kaikki ihmiset eläisivät rauhassa keskenään. Ei olisi kuntia, valtioita tai syytä käydä toisen kimppuun. Kukaan ei omistaisi sen enempää kuin toisetkaan.
Kuvittele, imagine!
Monimiljonääri John Lennon kirjoitti kauniin hitin. Se on ihana kuvitelma, utopia, paljon tunnetumpi kuin itse Utopia.
Upporikkaalla oli varaa haaveilla aamusta iltaan. Hänen päällään oli paljon muutakin kuin pelkkä taivas, vaikka laulussa niin kuvitellaan.
Lennon tiesi, että laulu oli vain laulu, jonka oli tarkoitus viheltäen mennä. Silti siitä on tullut Lennon-uskovaisten katekismus. Taiteilijan ajatukset heittivät häränpyllyä fanien mielissä.
Hän käytti kalliita turkiksia, mutta hänen manttelinperijänsä taistelevat turkkeja vastaan. He seuraavat Beatles-tähteä ainakin siinä, että hekin uneksivat.
Heilläkin on siihen varaa.
Pohjolan talvi on kylmä. Olisi edelleen mukava heittää ylle lämmin turkki, oikein minkistä tai ketusta tehty. Karvahattu se vasta lämmittääkin. Ei haittaa, vaikka pitkät kalsarit unohtuvat farkkujen alta, kun tuuhea hattu tuntuu lämmittävän koko kehon.
Esi-isät eivät selvinneet talven kylmästä henkäyksestä ilman kunnon turkiksia. Hylkeistä piti hyödyntää paitsi liha ja nahka, myös luut ja rasva.
Sitten tuli hyvinvointi: atomivoimalla lämpiävät kerrostalokaksiot, kasvava kansantalous, sosiaaliturva ja vauraus.
Nyt on muillakin kuin lennoneilla aikaa haaveilla. Nyt voi vaikka kieltäytyä liha-ateriasta ja kananmunista ja kiertää maata kertomassa, miksi kannattaa syödä pelkkiä kasviksia.
Vielä 60 vuotta sitten idealisti olisi nääntynyt nälkään, siksi heitä ei ollutkaan. Tilaisuus tekee vegaanin.
Kauniissa banderolleissa lukee, että turkistarhat ovat 2000-luvun keskitysleirejä. Kettuja ja minkkejä verrataan vapaasti 1940-luvun juutalaisiin tai toisinajattelijoihin.
Erona on vain, että ihmisvangit riutuivat, mutta tarhaeläimet voivat paksusti. Tarhoissa niiden turkit kasvavat tuuheiksi ja kiiltäviksi, kunnes eläimet talvella nyljetään.
Toiset huolehtivat ketustakin lajina, toiset yksilöinä.
Jos turkistarhaus olisi kiellettyä ja lihansyönti kyseenalaista, mikä peruselinkeino olisi soveliasta? Sanotaanhan, että puulämmityskin on ympäristölle vaarallista.
Ilman korkeaa elintasoa tätä ei tarvitsisi miettiä. Routa ajaisi porsaat kotilämpöisen leivinuunin kylkeen ja lihapatojen ääreen.
Jos kaikkien pitäisi olla yhtä, kuten Lennon haaveili, minkälainen olisi se maailma, josta saisi uneksia? Ehkä siellä laulettaisiin rappia, syötäisiin salaattia, haukuttaisiin USA:n presidenttiä ja maattaisiin alastomina paljaan taivaan alla.
Haaveissa ei ole mitään vikaa. Ne ovat hyödyllisiä, päinvastoin kuin Platon ajatteli, mutta ehkä haaveet on tarkoitettu vain haaveiksi.
Jos kaikki yhdistyisivät uneksimaan kuten Lennon, marssijoita olisi kyllä paljon, mutta kuka hakkaisi polttopuut kylmän talven varalle? Joku toisinajattelija, ympäristörikollinen, kenties.
