Viranomaiset ovat saaneet käyttöönsä aikaisempaa järeämmän aseen elintarvikekriisien torjuntaan.
Uusien jäljitettävyyssäädösten myötä tuotteiden ja raaka-aineiden alkuperän selvittäminen helpottuu. Tavoitteena on saada ihmiselle vahingolliset tuotteet vedetyksi markkinoilta nopeasti ja kohdennetusti.
EU:n elintarvikeasetus tuli voimaan vuoden alussa. Koko elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjun jokaisen lenkin on nyt pystyttävä todistamaan käsittelemiensä tuotteiden liikkeet askeleen verran eteen- ja taaksepäin - keneltä on ostettu ja kenelle myydään.
Paperi löydyttävä sitä pyytävän viranomaisen käteen lähestulkoon välittömästi, jotta ketjua seuraamalla päästään nopeasti alkulähteille asti.
"Ei tule enää vastaan tyhjiä langanpäitä", kuvailee tuotevalvontayksikön johtaja Auli Suojanen Elintarvikevirastosta.
Elintarvikekriisit taustalla
Asetuksen taustalla ovat 1990-luvun elintarvikekriisit kuten BSE eli hullun lehmän tauti. Belgiassa vuosikymmenen lopulla sadoille maatiloille myydystä eläinten rehusta löytyi syöpää aiheuttavaa dioksiinia.
Viimeksi loppuvuodesta hollantilaisesta lehmänmaidosta löytyi liian korkeita dioksiinipitoisuuksia. Syyksi selvisi rehu, jossa oli käytetty saksalaista kaoliinisavea.
"Skandaalit ovat aiheuttaneet ihan ansaitusti kuluttajille huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta ja jäljitettävyydestä", toteaa Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo.
Hän arvelee, että asetuksen tavoitteena on lisätä skandaalien säikäyttämien kuluttajien luottamusta elintarvikkeisiin.
Huijaus onnistuu edelleen
Vakiintuneet toimijoilla on jo toimintamallinsa tuotteidensa jäljittämiseen. Nyt asia on kirjattu myös lakiin. Kalervo kuitenkin muistuttaa, että ruutuvihko kelpaa lainsäätäjälle yhtä hyvin kuin sähköinen viivakoodijärjestelmä.
"Vilunkipeli muuttuu vaikeammaksi. Mutta jos joku haluaa epärehellisesti toimia, niin milläs sen estät varmuudella? Olivat kyseessä sitten elintarvikkeet tai mitkä tahansa tuotteet", hän kysyy.
Elintarvikeviraston Suojanen uskoo, että pienten toimijoiden touhuihin tulee jämeryyttä, kun terveystarkastajalle on esimerkiksi torilla pystyttävä esittämään asiakirja, joka todistaa mansikoiden olevan peräisin juuri sieltä mistä niiden väitetäänkin olevan.
Käytännössä huijarit pystyvät edelleen pettämään herkkäuskoista kuluttajaa. Asiakirjan voi väärentää.
Jokapäiväiseen kuluttamiseen jäljitettävyyssäädöksillä ei ole juurikaan vaikutusta. Pakkauksiin ei tulossa nykyistä tarkempia merkintöjä esimerkiksi tuotteiden alkuperästä.
Parikymmentä takaisinvetoa vuodessa
Useimpien elintarvikkeiden tuottajien ei tarvitse muuttaa juuri mitään. Elintarviketeollisuusliiton tutkimuksen ja lainsäädännön johtaja Seppo Heiskanen arvioi, että jotkut joutuvat muuttamaan kirjanpitoaan tarkemmaksi.
"Kuluttajan kannalta ainut hyöty on, että takaisinveto pystytään kohdentamaan tarkemmin"
Heiskasen mukaan pieniä tuote-erien takaisinvetoja tapahtuu Suomessa vuosittain parisenkymmentä. Niistä suurin osa johtuu tuottajien laatuvirheistä. Alle puolessa tapauksista on kyse turvallisuusongelmasta. Hän arvioi, että tilanne on samankaltainen muualla Euroopassa.