Ravintorajoitusten asettaminen pelkästään elintarvikkeiden haittojen perusteella saattaa emeritusprofessori Jouko Tuomiston mukaan olla väestön terveyden kannalta jopa hyvin epäedullista. Esimerkiksi kalan käytölle on asetettu rajoituksia, vaikka tosiasiassa kalan edut terveydelle ovat moninkertaiset verrattuna terveyshaittoihin. Tuomisto puhui Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran järjestämässä kansainvälisessä riskinarviointiseminaarissa torstaina Helsingissä.
Kalassa esiintyvien dioksiinien haitallisuudesta ei ole mitään epäilystä, mutta toisaalta laajojen väestötutkimusten mukaan kalan säännöllinen käyttö vähentää sydänkuolemia jopa kolmanneksella ja kokonaiskuolleisuutta lähes 20 prosentilla, sanoo Tuomisto.
Esimerkiksi amerikkalaisten ehdottamat kalan käyttörajoitukset vähentäisivät Tuomiston työryhmän arvioiden mukaan syöpiä Euroopan lähes 400 miljoonan asukkaan väestössä enintään 50 syöpätapauksella. Samaan aikaan kalan käytön voidaan arvioida estäneen noin 30 000 sydänkuolemaa.
Salmonellan torjunta kannattavaa
Kalliskin menetelmä on salmonellan torjunnassa kannattava. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten aloitetun salmonellaohjelman mukaisesti Suomessa on aina kuumennettu koko salmonellan saastuttama broilerierä. Tämä on kallista, mutta toisaalta on laskettu, että yksikin säästetty kuolemantapaus korvaa salmonellavalvonnan kulut.
Riskinarviointimallin perusteella on myös arvioitu, että mikäli 30 prosenttia kananmunien kulutuksesta korvautuisi kananmunilla, joissa on salmonellaa saman verran kuin monissa muissa EU-maissa, suomalaisten kuluttajien riski saada salmonellatartunta kananmunista saattaisi jopa tuhatkertaistua.
Vitamiinilisille turvalliset rajat
Tanskassa ravintolisiä käyttää tutkimusten mukaan säännöllisesti puolet aikuisväestöstä ja kaksi kolmasosaa lapsista. Tanskan Eläinlääkintä- ja elintarviketurvallisuuslaitos onkin kehittänyt mallin, jolla pyritään varmistamaan, ettei vitamiini- ja kivennäisainelisistä elintarvikkeissa aiheudu millekään kuluttajaryhmälle terveysriskiä, totesi tohtori Salka E. Rasmussen.
Kansainväliset asiantuntijaryhmät ovat Rasmussenin mukaan asettaneet niiden saannille turvallisen ylärajan. Kun tämä yhdistetään tietoon siitä, minkä verran ihmiset kutakin ravintoainetta saavat sekä ruoasta että ravintolisistä, voidaan arvioida minkä verran vitamiineja voidaan turvallisesti elintarvikkeisiin lisätä. Malli ottaa huomioon eri ikäryhmien ravintoaineiden saannin sekä herkkyyden tiettyjen ravintoaineiden haittavaikutuksille.
