Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen
Pankissa.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tilastojen mukaan elintarvikkeiden hinnat olivat tammikuussa nousseet ennätyskorkealle. Hintojen nousu on ollut jyrkkää. Vehnän maailmanmarkkinahinta on puolessa vuodessa kaksinkertaistunut. Myös maitotuotteiden ja kasviöljyjen hinnat ovat nousseet nopeasti. Lihan hinnat seuraavat perässä sitä mukaa, kun rehu kallistuu.
Öljyn ja metallien hinnat ovat viime kesän jälkeen nousseet käsi kädessä elintarvikkeiden hintojen kanssa. Ruoan ja energian hintojen nousu on jo alkanut näkyä kuluttajahinnoissa eri puolilla maailmaa. Siksi huoli inflaation kiihtymisestä on kasvamassa.
Kolme vuotta sitten elettiin hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Ruuan ja energian hinnat nousivat jyrkästi vuosien 2007 ja 2008 aikana. Inflaatio kiihtyi ja inflaatio-odotukset nousivat.
Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut kansainvälinen taantuma muutti tunnelman päinvastaiseksi. Elintarvikkeiden, öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat laskivat jyrkästi vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa. Inflaatio-odotukset muuttuivat deflaatiopeloksi. Deflaatio tarkoittaa yleistä hintatason laskua, mitä monet pitävät inflaatiotakin suurempana uhkana.
Kehittyvien maiden nopea kasvu oli tuolloin keskeinen syy elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousuun. Kysyntä yksinkertaisesti kasvoi nopeammin kuin tarjonta.
Nopean kasvun lisäksi elintarvikkeiden kysyntää nosti vaurastumisen mukanaan tuoma kulutustottumusten muutos. Kiinalaiset söivät enemmän lihaa, mistä syystä rehun kysyntä kasvoi. Tämän seurauksena viljan sisältämän proteiinin hyötysuhde heikkeni, koska suuri osa siitä meni eläinten kasvattamiseen.
Samaan aikaan elintarvikkeiden tarjontaa supistivat sääolosuhteiden aikaansaamat satomenetykset. Lisääntynyt biopolttoaineiden tuotanto vei pinta-alaa ruoan tuotannolta. Tarjonnan lisäystä rajoitti myös se, että viljelyalaa oli edellisinä vuosikymmeninä poistettu käytöstä sen takia. Kannustimia tuotannon lisäämisen ei ollut, koska ennen 2000-luvun puolivälissä tapahtunutta käännettä elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat olivat olleet enimmäkseen laskussa.
Maailmantalous on selvinnyt taantumasta. Kehittyvien maiden talouskasvu on palannut entisiin lukemiin. Se selittää elintarvikkeiden, öljyn ja metallien hinnan nopean nousun. Elintarvikkeiden hintoja nostaa myös sääolosuhteiden aikaansaamat satomenetykset, kuivuus Venäjällä ja tulvat Australiassa. Samat rakenteelliset tekijät vaikuttavat yhä elintarvikkeiden hintoja nostavasti. Kulutustottumusten muutos jatkuu, kun lihaa ja maitotuotteita ostetaan entistä enemmän. Biopolttoaineiden tuotannon kasvu on vain lisääntynyt.
Kehittyneissä maissa finanssikriisin perintö painaa. Talouden elpyminen on ollut hidasta ja epätasaista verrattuna siihen, millä vauhdilla taantumasta on aikaisemmin tultu ylös. Raaka-aineiden hintojen nousu alkaa pian rajoittaa kehittyneiden maiden talouskasvua.
Kolme vuotta sitten elintarvikkeiden hintojen jyrkän nousun nähtiin uhkaavan poliittista vakautta. Pelättiin mellakoita ja hallitsemattomia muuttoliikkeitä. Nämä pelot väistyivät, kun hinnat kehittyneiden maiden talouskriisin seurauksena alenivat.
Nyt samat pelot ovat nousseet uudelleen esiin. Pohjois-Afrikan tapahtumat osoittavat, että huoleen on aihetta. Vaikka Tunisian liikehdinnälle oli useita syitä, ruoan hinnan nousu oli yksi laukaiseva tekijä. Protestit ruoan hinnan nousuja vastaan ovat yleistymässä, mikä on viime viikolla nähty muun muassa Intiassa.
Ruoan hinnan nousu on poliittisen vakauden kannalta vähintäänkin yhtä tärkeä tekijä kuin öljyn hinnan nousu. Syynä on se, että elintarvikkeiden hintojen nousu iskee välittömästi kaikkein köyhimpiin.
Kehittyneissä maissa elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousu näkyy kaupan hyllyillä vaimentuneena ja viivästyneenä. Syy on se, että kulutus kohdistuu pääosin jalostettuihin elintarvikkeisiin, joissa raaka-aineen osuus on joissakin tapauksissa, kuten leipätuotteissa, varsin pieni.
Köyhissä maissa ruoan osuus perheiden kulutusmenoista on suuri. Kaikkein köyhimmillä kaikki tulot menevät ruokaan. Jos hinta nousee, seurauksena on nälkä. Se jos mikään synnyttää mellakoita ja muuttoliikettä. Tämä on syy, miksi ruoan hinnan nousu ja yleensäkin ruokaturva on nousemassa keskeiseksi asiakohdaksi kansainvälisten järjestöjen asialistalla.
Kehittyneille maille elintarvikkeiden ja raaka-aineiden hintojen nousu tuo monia haasteita. Lyhyellä aikavälillä inflaatio kiihtyy väistämättä, kun kustannukset siirtyvät lopputuotteiden hintoihin. Syntynyttä reaalitulon menetystä ei voi kompensoida millään palkkojen nousulla. Pitemmän ajan haasteet ovat vieläkin isompia.
Rooman klubi ennusti 1970-luvun alussa länsimaiden törmäävän kasvun rajoihin, kun öljy alkaa loppua. Brittiläinen taloustieteilijä Malthus ennusti 1800-luvun alussa taloudellisen kehityksen törmäävän väestönkasvuun. Rajallinen viljelymaa ei riitä ruokkimaan kasvavaa väestöä, mistä seuraa nälänhätää ja mellakoita.
Ennusteet ovat hyvä muistutus siitä, että elämme niukkuuden maailmassa. Jos raaka-aineiden hinnat oikealla tavalla heijastavat tätä niukkuutta, silloin lisää maata otetaan ruoan tuotantoon ja maatalouden tuottavuutta nostetaan. Öljyn käyttöä vähennetään sitä mukaa, kun sen hinta nousee
