Kuluttajat saavat tulevaisuudessa tietää entistä tarkemmin, mitä suuhunsa pistävät. Elintarvikkeiden tuoteselosteet tarkentuvat jo tänä vuonna.
Myös ravintoarvojen kertominen saattaa tulla pakolliseksi, sillä EU:ssa on tekeillä muutos ravintoarvojen merkitsemistä koskevaan direktiiviin. Komissio pyysi viime vuonna jäsenmailta mielipiteitä nykyisen direktiivin muutostarpeista.
Pohjoismaisista elintarvikeviranomaisista koottu työryhmä esittää lähikuukausina julkaistavassa raportissaan, että ravintoarvot pitäisi merkitä lähes kaikkiin elintarvikepakkauksiin. Pakon välttäisivät vain alhaisten ravintoarvojen tee, kahvi ja mausteet.
"Pohjoismaat päätyi ehdotukseen, joka on aika samanlainen, mitä Suomi ehdotti suoraan EU:lle", kertoo ylitarkastaja Tytti Itkonen Elintarvikevirastosta. Uuden direktiivin valmistelu on Itkosen mukaan kuitenkin vasta alkuvaiheessa, joten sitä ole odotettavissa aivan heti.
"Viranomaiset ovat sitä mieltä, että ravintoarvomerkintöjen pitäisi olla pakollisia, mutta teollisuus voi olla toista mieltä", Itkonen pohtii.
Vertailu jää tekemättä
Tietoja on tulossa lisää, mutta kuluttajat pitää vielä opettaa lukemaan niitä. Ruokaostoksilla käyvän suomalaisen lukutaidossa on toivomisen varaa.
"Kaikki elintarvikkeet pitää nykyisin valita lukemalla. Suomalaiset katsovat hinnan ja tuoreusmerkinnät, mutta kaikki muut tärkeät tiedot jää katsomatta", sanoo Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Riitta Tainio.
Tainion mielestä ainoa keino on valistus. Pakkausten lakisääteisiä tietoja hän pitää riittävinä. Präntit lukemalla olisi helppo vertailla tuotteiden laatua. Tainion mukaan esimerkiksi jogurttien mansikkapitoisuudet vaihtelevat 2-12 prosentin välillä.
"Luen yleensä kyllä kaikista pakkauksista tuoteselosteet, mutta ne on usein hyvin pienellä tekstillä kirjoitettu", pahoitteli K-Supermarket Joutsensillassa perjantaina asioinut Mirja Lehto.
"Minulla tulee luettua lähinnä tuotteiden rasvaprosentit", kertoi puolestaan Pentti Tokoi ostostensa lomassa, mutta piti kuluttajan kannalta hyvänä asiana, että tuoteselosteet tarkentuvat.
Viime viikolla julkaistu Suomen Elintarviketyöläisten liiton Suomen Gallupilla teettämä Johtaako tuttuus harhaan -kyselytutkimus kertoo, että tuotteen alkuperämaa on suomalaisilla usein hakusessa.
Suomalaiset kyllä liputtavat suomalaisten elintarvikkeiden puolesta, mutta todellisuus on toinen. Ulkomaisia tuotteita, esimerkiksi Flora-margariinia, ostetaan suomalaisina.
"Sitten jos tuotenimi viittaa vieraaseen maahan, kuten joku Meiran ranskalainen salaattikastike, sitä pidetään ulkomaisena", Tainio kertoo.
On vaikea ymmärtää
Peruselintarvikkeista löytyvät yleensä tiedot ravintoarvoista, mutta suomalaisilla on vaikeuksia ymmärtää niiden sisältöä.
"Minä veikkaan, että harva ihminen tietää, mikä on oma energian tarve. Jotta tiedolla olisi arvoa, pitäisi ymmärtää, mikä annoksen suhde omaan energiantarpeeseen on."
Tainio testasi, miten Kuluttajaliiton lakimies ymmärsi annos-käsitteen. Keksipakkauksessa annoksella tarkoitettiin yhtä keksiä, mutta lakimiehen mielestä vasta kokonainen keksipaketti on yksi annos.
Tuoteselosteet on Tainion mukaan järjestään merkitty liian pienellä. Hänen mielestään tärkeimmät asiat voisi poimia esiin.
"Olisi hyvä jos korostettaisiin elintarvikkeiden säilymiseen vaikuttavia tekijöitä. Säilytyslämpötila on tärkeä. Raaka-aineet pitäisi olla selvästi näkyvillä", Tainio luettelee.
Suuretkaan tikkukirjaimet eivät auta lisäaineiden E-koodeihin, jotka ovat kuluttajille täyttä hepreaa.
"Kuluttajalle on ehkä käyttötarkoitus informatiivisempi, eli onko lisäaine esimerkiksi hapettumisen estoon tarkoitettu", Tytti Itkonen sanoo.
Kuluttajan ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, vaikka ei ymmärräkään, mitä koodin takana piilee. Lisäaineiden käyttö on Itkosen mukaan tutkittua ja säädeltyä, eivätkä ne ole terveydelle haitallisia, ellei kyse ole harvinaisesta allergiasta.