Eduskunnan aloituspäivää sävyttivät puhemiesvalinnat ja palkkiopuheet. Kohta edessä ovat hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen oikeasti vaikuttavat ratkaisut.
Eduskunta järjestäytyi maanantaina uudelle istuntokaudelle lähes yllätyksettömästi, kun toinenkin varapuhemies Anssi Joutsenlahti sai jatkaa tehtävässään. Jos keskustan pyrkimys oli Mari Kiviniemen ehdokkuudella kiinnittää huomio perussuomalaisen heikoksi moitittuun johtamiseen eikä niinkään saada omaa ehdokasta läpi, temppu onnistui. Joutsenlahden äänisaalis jäi laihanpuoleiseksi.
Eduskuntaryhmien puheenjohtajavalintojen erikoisuus koettiin perussuomalaisissa, kun Pirkko Ruohonen-Lernerin haastanut Kaj Turunen perui ehdokkuutensa viime hetkillä. Näin jäi myös näkemättä Ruohonen-Lerneriä tukeneen Soinin painoarvo ryhmän sisällä. Ehkä sitä ei haluttu mitata.
Istuntokauden avauspäivän puheenaiheisiin kuuluivat jälleen kerran kansanedustajien palkkiot. Aiheen viritti jo tammikuun alussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ilmoitti, että luopuu oman palkkionsa korotuksesta. Sen jälkeen puhemies Eero Heinäluoma (sd.) totesi, että kansanedustajat ottavat mallia ministereistä ja presidentistä.
Ylen haastattelema valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Antero Jyränki esitti, että vastedes istuva eduskunta päättäisi seuraavan eduskunnan palkkioista. Nyt niistä päättää ulkopuolinen palkkiotoimikunta.
Kansanedustajien palkkiot ovat kiihkeitä tunteita nostattava aihe. Sen avulla on helppo kerätä irtopisteitä maassa, jossa kateutta ei tavata hävetä.
Puhemies Heinäluoma perusteli kantaansa niukkuuden ajoilla ja talouden tasapainotuspäätöksillä. Ne on nyt syytäkin pitää mielessä, mutta sen verran hyvää palkkaa kansanedustajille pitää jo maan edun nimissä maksaa, että kyvykkäät ihmiset ovat edelleen tuosta työstä kiinnostuneita.
Pohtia voisi sen sijaan sitä, tarvitseeko runsaan viiden miljoonan ihmisen kansa 200 kansanedustajaa. Suomea vain hivenen pienempi Norja selviää 169 kansanedustajalla, Suomea hiukan isompi Tanska 179:llä.
Pitää kuitenkin toivoa, ettei palkkioasioiden pohdinta vie liiaksi kansanedustajien energiaa. Edessä on paljon isompiakin asioita, ennen kaikkea ne päätökset, joilla Suomen päättäjien pitäisi turvata kansalaisilleen kestävä hyvinvointi. Niitä linjoja vedetään konkreettisesti jo lähiviikkoina hallituskauden puolivälitarkastelussa sekä budjettikehysneuvotteluissa.
Ennen kaikkea tarvitaan talouskasvua ja työllisyyttä tukevia päätöksiä. Se tarkoittaa ainakin sitä, että talouden selkärankana toimivien yritysten toimintaedellytyksiä pitää kohentaa. Julkisen talouden tasapainoa voidaan hetkellisesti tukea veroja korottamalla, mutta se ei ratkaise kansantalouden perusongelmia.
Tänä vuonna kansanedustajien pitää tehdä päätöksiä, jotka voivat hetkellisesti myös kirpaista äänestäjiä. Päättäjien vastuullisuutta mitataan nyt sillä, pystyvätkö he odotettavissa olevista protesteista huolimatta tekemään kauaskantoisia, kestäviä ratkaisuja vai sortuvatko he äänestäjien lyhytnäköiseen kosiskeluun, jokanäillekin on lopulta vahingollista.