Sairaanhoitajien taitojen ajan tasalla pito on sananmukaisesti elintärkeää. Suomessa tehtiin viime vuonna neljä kuolemaan johtanutta ja lukuisia vähemmän kohtalokkaita seurauksia aiheuttanutta lääkkeen annosteluvirhettä. Oulussa ei ole sattunut potilasturvallisuutta vakavasti vaarantaneita erheitä, mutta muutaman kerran on jouduttu huokaisemaan, että läheltä piti.
Erittäin painavista syistä Oulussa ollaankin omaksumassa Kuopion yliopistollisen sairaalan esimerkin mukaan käytäntö, jossa lupa suonensisäiseen lääkintään annetaan vain määräajoin hyväksytyn kokeen suorittaneille sairaanhoitajille. Menettelyyn aikovat siirtyä sekä Oulun kaupunginsairaala että Oys.
Koe sisältää tentittävän teoreettisen osuuden lisäksi näyttökokeen. Hyväksytysti läpi päässeet saavat luvan antaa suonensisäistä lääkitystä kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen koe on uusittava. Tiukkuus olisi perusteltua jo annostelutaitojen testaamiseksi, mutta vaativuutta lisää se, että luvan saaneet hoitajat voivat vastata myös verensiirroista ja veripussien tarkistuksista. Ne tehtävät ovat aiemmin olleet pelkästään lääkärien vastuulla.
Ambulansseissa toimivilta hoitajilta on aiemminkin vaadittu vastaavanlainen näyttö suonensisäisen hoidon osaamisesta. Ensiavussa tarkkuus onkin erittäin tärkeää, mutta suuriin heittoihin ei ole varaa sairaaloiden osastoillakaan.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO muistuttaa nykyisten lääkkeiden olevan tehokkaita, mutta samalla monilla niistä on sivuvaikutuksia. Annostelun pitää siksikin olla tarkkaa. Tablettien määrät on helppo tarkistaa kun taas suonensäisen lääkityksen annostelu vaatii aina huolellisuutta ja taitoa.
TEO:n listaamat, viime vuonna kuolemaan johtaneet annosteluvirheet tosin osoittavat, että pahoja erehdyksiä sattuu niin nestemäisten lääkkeiden kuin tablettienkin käytössä. Pahimmat heitot ovat suuria. Esimerkiksi kahdessa kuolemaan johtaneessa tapauksessa potilaat saivat seitsenkertaisen annoksen solumyrkkyä. Oikea annostus olisi ollut kerran viikossa, mutta hoitoa annettiinkin päivittäin.
Mikään koulutus ei poista erehtymisen mahdollisuutta. Kun jokaisella kurssilla kuitenkin opetetaan tarkkuutta ja korostetaan vastuuta, on lupa odottaa, että vakavat virheet vähenevät. Potilaiden mielenrauhan vuoksi on lisäksi hyvä muistaa, että jatkossakin vastuu hoidon kokonaisuudesta säilyy lääkäreillä. On silti paikallaan, että yhä pitemmälle koulutettavat hoitajat saavat myös entistä laajemmin vastuuta.
paakirjoitus@kaleva.fi