Saamelaiskulttuuriin kuuluvien elinkeinojen monipuolisuus on luonut kulttuurille elinvoimaa. Viimeaikojen kehitys ei kuitenkaan lupaa hyvää. Joidenkin perinteisten saamelaiselinkeinojen elinvoima rapautuu.
Nykyisessä saamelaispoliittisessa melskeessä elinkeinokulttuurin monipuolisuus köyhtyy ja hälytyskellot soivat.
Suuntauksen jatkuessa on vaarana, että monet saamelaisten elinkeinokulttuurin muodot kuolevat. Mikäli niin kävisi, olisi se suuri vahinko koko saamelaiskulttuurille, koska samalla hautautuisi ikuisiksi ajoiksi suuri määrä arvokasta luonnonkansan luonnontuntemusta ja luonnon elämänoppia vesiltä, metsistä ja tuntureilta.
Se ei olisi kenenkään etu, vaan koko saamelaiskulttuurin rikkautta köyhdyttävä ja korvaamaton menetys. On selvää, ettei niin saa antaa tapahtua.
Poronhoito on tärkeä osa saamelaiskulttuuria. On kuitenkin muiden saamelaisten perinteisten elinkeinojen kehitykselle haitallista, jos lukkiudutaan pelkästään poronhoidon monokulttuuriin.
Juuri näin on kuitenkin nyt parhaillaan hyvää vauhtia tapahtumassa. Saamelaiskäräjienkin nykyinen politiikka on painottunut liiaksi tähän yksipuolisuuteen, eikä muista saamelaisten perinteisistä elinkeinoista ja kulttuurista ole pidetty riittävästi huolta.
Onhan nimenomaan saamelaiskäräjien tehtävänä huolehtia saamelaiskulttuurin moninaisuudesta. Käräjillä on valtaa ja valtio on antanut sille riittävät varat.
Kulttuurin yksipuolistumiseen liittyy myös se, ettei kalastaja- ja metsälappalaisten jälkeläisiä ole haluttu ottaa käräjien vaaliluetteloon. Juuri heillä on tarvittava tieto ja taito pyyntikulttuurin ylläpitoon.
Tämä perusteeton syrjintä on nyt käymässä koko saamelaiskulttuurille ja sen monipuolisuuden säilymiselle kalliiksi sudenkuopaksi. Nyt on korkea aika suunnan tarkistukseen tilanteen korjaamiseen.
On ryhdyttävä huolehtimaan vanhojen elinkeinojen elinvoimasta ja elinkeinojen harjoittajista, ja panostettava rohkeasti tulevaisuuteen.
Vanha elinkeino voi saada myös uusia muotoja, ja sen avulla voidaan saavuttaa taloudellista kannattavuutta.
Hyvin hoidettuna kannattavaa luonnonelinkeinoa voi harjoittaa luonnon biodiversiteettiä vaarantamatta.
Mikäli tarkoituksemme on säilyttää saamelaiskulttuurin elinkeinojen rikkaus, on kaikkien saamelaiselinkeinojen harjoittajia kohdeltava tasapuolisesti elinkeinomahdollisuuksia avattaessa, ja myös saamelaiskäräjien vaaliluetteloa täydennettäessä.
Kaikille alueella asuville saamelaisille on annettava kulttuurinsa mukainen elinmahdollisuus.
Tämä tarkoittaa, että poronhoidon lisäksi on huolehdittava myös muiden perinteisten elinkeinokulttuurimuotojen; pyyntikulttuurien, kalastus, metsästys ja keräily, sekä käsitöiden – duodji – ja uudemman elinkeinokulttuurimuodon luonto- ja kulttuurimatkailuelinkeinon elinvoimaisuudesta.
Näiden harjoittajien tulee olla edustettuina myös saamelaiskäräjillä huolehtimassa elinkeinojensa harjoittamisen edellytyksistä. Perustuslakimme edellyttää yhdenvertaisuutta.
Inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten mukanaolo saamelaiskäräjien työssä on luonnollisin tae sille, että saamelaiskulttuurin mukaiset perinteiset elinkeinot vielä säilyvät saamelaiskulttuurissa. Heidän ulos jättäminen saamelaisyhteisöstä on ollut suuri virhe.
Voimme lohduttautua vanhan sanonnan mukaisesti: virheistä oppii parhaiten. Toivon mukaan tämä vanha sanonta pätee tässäkin asiassa, virheet korjataan ja saamelaiset pääsevät rakentamaan tulevaisuuttaan paremmin yksituumaisena.
Kari Kyrö
saamelaiskäräjien jäsen
Inari
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.