Pääkirjoitus

Elin­kei­no­elä­män uusi kuva

Elinkeinoelämän järjestöjen huipulle on noussut nopeasti kolme naista. Esimerkin leviämisestä varsinaiseen yritysmaailmaan on vähän oireita.Ensin nimitettiin Anne Brunila valtiovarainministeriön kansantalousosastolta Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Sitten löydettiin, useimmille suurena yllätyksenä, vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi.

Elinkeinoelämän järjestöjen huipulle on noussut nopeasti kolme naista. Esimerkin leviämisestä varsinaiseen yritysmaailmaan on vähän oireita.Ensin nimitettiin Anne Brunila valtiovarainministeriön kansantalousosastolta Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Sitten löydettiin, useimmille suurena yllätyksenä, vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi.

Viimeisin uutinen tässä sarjassa on Satu Huberin nousu Valtiokonttorista uuden, vasta perustettavan Finanssialan keskusliiton johtoon. Nimityksille on yhteistä se, että kaikki kolme ovat talousalan vankkoja osaajia, joiden tausta on kuitenkin muualla kuin elinkeinoelämässä. Yhteistä on myös sukupuoli ja nuorehko ikä.

Helsingin Kauppatorin rannassa majailevat Etelärannan järjestöt ovat vastanneet viime aikojen näkyvimmistä naisia koskevista nimityksistä. Tässä on valtaisa ero takavuosiin, jolloin esimerkiksi upseeritausta oli hyvä keino päästä eteenpäin hyvin miehisissä elinkeinoelämän etujärjestöissä.

Nimityksillä on merkitystä myös siksi, että näitä kolmea naista ei ole todellakaan nostettu keulakuviksi, vaan paikat ovat omilla aloillaan ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa aidosti vaikutusvaltaisia. Tosin näyttää selvältä, että myös imagotekijöillä on ollut merkitystä valinnoissa. Tehtäviin haettiin henkilöitä, joille kaikki ovet ovat auki ja jotka pystyvät viemään viestinsä perille.

Yksi perinteisistä miesten linnakkeista on näin uusimassa nopeasti kuvaansa. Naisten nimitykset tärkeille paikoille ovat tasa-arvon toteutumisen mittareita, ja harva olisi odottanut juuri elinkeinoelämää uudeksi päänavaajaksi. Brunilan, Siimeksen ja Huberin nimityksissä on tärkeää sekin, että kysymys ei ole mistään kiintiöajattelusta. Valitut naiset ovat taustansa ja kokemuksensa myötä ehdottoman päteviä uusiin tehtäviinsä.

Tosin on samalla hyvä huomata, että kovinkaan syvälle ulottuvasta kulttuurin murroksesta ei voi vielä puhua. Esimerkiksi Brunilan johtaman Metsäteollisuus ry:n hallituksessa on 32 jäsentä. Heistä vain yksi on nainen.

Järjestön hallituksessa ovat edustettuina alan merkittävät yritykset, ja yritysmaailmassa naisten nousu johtotehtäviin on yhä paljon enemmän poikkeus kuin sääntö. Tasa-arvosta voidaan kunnolla puhua vasta, jos ja kun tämä tilanne lähtee muuttumaan.

Sama toki pätee monilla muillakin aloilla, etenkin ammattiyhdistysliikkeessä. SAK:n hallitus on 22-henkinen kokoelma jäsenliittojen johdon edustajia. Tähän joukkoon on mahtunut mukaan vain kaksi naista, mikä vastaa erittäin huonosti SAK:n jäsenkunnan koostumusta. Ay-liikkeessä puhutaankin enemmän tasa-arvosta kuin toteutetaan sitä.

Satu Huberin nimitys merkitsee muutenkin uuden ajan alkua, sillä hän saa käsiinsä uunituoreen finanssialan organisaation. Entiset Suomen pankkiyhdistys, Vakuutusyhtiöiden keskusliitto ja Finanssityönantajat ovat lyöneet hynttyynsä yhteen. Se kuvastaa koko toimialan laajempaa murrosta. Kuten asiakkaat ovat voineet huomata, pankki- ja vakuutuspalvelut ovat yhä enemmän muuttuneet yhdeksi ja samaksi paketiksi.

Uusi Finanssialan keskusliitto saattaa hyvinkin nousta melkoiseksi tekijäksi suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siinä juuri ensimmäinen toimitusjohtaja on paljon vartijana. Varsinainen linjanveto ei kuitenkaan ole sen paremmin Brunilan, Siimeksen kuin Huberin tehtäviä, vaan edunvalvonnan strategiat laaditaan näiden liittojen yhä varsin miehisissä hallituksissa.