Keskustelu rikoksista ja niiden rangaistuksista on vellonut Suomessa viime vuosina milloin kiivaammin, milloin laimeammin. Erityisesti seksuaalirikoksista annetut tuomiot on kansan keskuudessa koettu aivan liian lieviksi. Kovimman kritiikin kohteena on ollut Itä-Suomen hovioikeus, joka on muutaman kerran näyttävästi lieventänyt käräjäoikeuden muun muassa raiskauksista antamia rangaistuksia.
Keskustelu näyttäisi vaikuttaneen myös herkkyyteen antaa tuomioista kovin, elinkautinen. Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi perjantaina, että elinkautista istutaan Suomessa yhä pidempään. Elinkautisesta voi nykyisin vapautua joko Helsingin hovioikeuden päätöksellä tai presidentin armahduksella.
Mauno Koiviston presidenttikaudella elinkautinen tarkoitti keskimäärin 10 vuoden vankeutta. Martti Ahtisaaren kaudella elinkautinen oli 12 vuoden ja Tarja Halosen kaudella se on ollut 14 vuotta.
Tiedot ovat mielenkiintoisia kahdesta syystä. Presidenteistä Tarja Haloseen liitetään helpoimmin mielikuva kaikkein herkimmästä armahtajasta. Halonen on profiloitunut ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolustajana. Kuitenkin hänellä näyttää olevan vaikeinta myöntää armahdus.
Toinen mielenkiintoinen seikka on elinkautisvankien määrän jyrkkä kasvu. Kahdessakymmenessä vuodessa vankien määrä on kuusinkertaistunut. Heitä on nyt 168. Määrän kasvu ei Keskisuomalaisen mukaan johdu vakavien väkivaltarikosten määrän kasvusta, vaan tiukentuneesta oikeuskäytännöstä.
Aivan oikein. Elinkautinen tuomio tarkoittaa, että taustalla on törkeä rikos. Sellaisesta pitääkin rangaista ankarasti.