Elinkautisvankien määrä on nelinkertaistunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Parina viime vuotena nousu on ollut erityisen voimakasta. Kuluvan vuoden alussa elinkautista tuomiota istui yhteensä 124 murhasta tuomittua. Naisia heistä oli seitsemän.
Suomessa elinkautiseen vankeuteen voidaan tuomita ainoastaan murhasta.
Tutkijat löytävät useita syitä elinkautisvankien määrän poikkeuksellisen rajuun kasvuun. Ylitse muiden he nostavat ankarammaksi muuttuneen oikeuskäytännön ja syyntakeisuusarvioinnin tiukkenemisen.
Samanaikaisesti myös armahduskäytäntö on tiukentunut. Nykyisin armahtaminen tapahtuu noin 15 vuoden kuluttua vangitsemisesta aikaisemman noin 12 vuoden sijasta. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on armahtanut vuosittain 2-3 elinkautisvankia.
Lokakuun alusta armahduskäytäntö laajenee, kun presidentin lisäksi myös Helsingin hovioikeus alkaa käsitellä armahdusanomuksia. Se voi armahtaa vangin 12 vuoden vankeusajan jälkeen. Hovioikeus voi vapauttaa myös vakavasti sairastuneen elinkautisvangin. Tuomion keskeyttäminen on mahdollista myös psyykkisistä syistä.
Erikoissuunnittelija Kimmo Hypen Rikosseuraamusvirastosta uskoo, että jatkossa Helsingin hovioikeuden rooli armahduksissa tulee olemaan tärkeämpi kuin presidentin. "On mielenkiintoista pohtia, miksi ja missä tapauksissa presidentti käyttäisi armahdusoikeuttaan. Kun oikeus tuomitsee niin miksi se ei myös armahtaisi", Hypen sanoo.
Paperit tiukassa
Syyntakeisuusarvioinnin tiukkenemisesta kertoo se, että täydessä ymmärryksessä olevien osuus mielentilatutkimuksissa on kasvanut neljäsosasta yli puoleen. He kärsivät saamansa tuomion normaalisti.
Alentuneesti syyntakeisten eli täyttä ymmärrystä vailla olevien määrä on vastaavasti vähentynyt. Kun heidän osuutensa oli vielä 1990-luvun alussa yli puolet, on se enää vajaa viidennes. Heihin sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa.
Mielentilalausuntojen määrä on pudonnut samaan aikaan yli 300:sta alle 200:aan.
Mielentilatutkimukseen määrättävät ovat yleisimmin syyllistyneet vakaviin väkivaltarikoksiin tai henkirikoksiin.
Erikoissuunnittelija Kimmo Hypen uskoo, että ilman nopeutunutta ja tehostunutta sairaalahoitoa vankiloissamme istuisi vielä nykyistä enemmän elinkautisvankeja.
Vaikea rajanveto
Henkirikoksia - murhia, tappoja, surmia ja kuolemantuottamusrikoksia - tehdään yhä suhteellisesti eniten Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Näissä maakunnissa myös henkirikollisuustason kasvu on ollut parin viime vuosikymmenen aikana nopeampaa kuin maassa keskimäärin.
Rajanveto tapon ja murhan tunnusmerkistöjen välillä ei ole tuomioistuimille aina välttämättä helppo tehtävä. Oulun käräjäoikeuden laamanni Harri Mäkinen ei kuitenkaan allekirjoita tutkijoiden näkemystä siitä, että tuomioistuinten tulkintalinja olisi koventunut.
"Oikeuskäytäntöä ei ole ainakaan tietoisesti kovennettu. Rangaistuskäytännön yhtenäisyydestä huolehtiminen ei anna mahdollisuuksia mihinkään äkkinäiseen ankaroittamiseen", Mäkinen sanoo.
Sama näkemys on myös Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarisella. Hänen mielestään merkittävin yksittäinen selittäjä löytyy syyntakeisuuden arvioinnin tiukentumisesta.
"Mutta varmaan myös muita syitä löytyy. Murhan tunnusmerkistön täyttävien tappojen määrä on lisääntynyt. Ne ovat yhä useammin erityisen törkeitä, ja ne on tehty vakaasti harkiten", Oikarinen sanoo.
Rovaniemen hovioikeudessa on vireillä viime vuodelta kaksi murhajuttua: Pelson vartijan murha ja Oulun Heinäpään kaksoismurha. Oulun käräjäoikeus tuomitsi tekijät - neljä miestä - elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Hovioikeus on päättänyt toimittaa molemmissa jutuissa suullisen pääkäsittelyn.