Kirsimarja Kinnusen elämä järkkyi pysyvästi tammikuussa 2000.
Perheen Kinnulassa ylläpitämään ravintolaan tullut mies ampui Kinnusen veljen, tämän tyttöystävän sekä sivullisen miehen. Suru on vuosien mittaan muuttanut muotoaan, muttei lopu koskaan.
"Yritys oli pakko myydä ja pian muutimme pois koko paikkakunnalta. Meitä, menetyksen kohdanneita karteltiin. Paikkakunnalla voimakkaan uskonlahkon eräät edustajat olivat sitä mieltä, että kyseessä oli Jumalan rangaistus syntisen ravintolan pitäjille", Kinnunen muistelee vaikeita aikoja.
"Katkeruutta ja vihaa tunnen yhä, ja murhaajan on turha tulla pyytämään minulta anteeksi. Me menetyksen kokeneet elämme surussamme loppuelämämme, emmekä koskaan ole samanlaisia kuin ennen surmaa. Kaikki arvot ovat menneet uusiksi", hän korostaa.
Kirsimarja Kinnunen yrittää olla ajattelematta veljensä tappajaa.
"En halua, että hän enää vaikuttaa elämääni. Perheen ja saman kokeneiden tuella olemme jotenkin selvinneet. Haluaisin pystyä varjelemaan kaikki omaisensa henkirikoksen kautta menettäneet uusilta suruilta, sillä he ovat todella osansa murheista jo saaneet."