Elin­ikäi­sen lii­kun­nan puo­les­ta-pu­hu­ja

Urheilukirjassakin pitäisi olla sensaatioita ja paljastuksia, jotta se menisi kaupaksi, voimistelun olympiavoittaja Heikki Savolaisesta (1907-97) kirjan tehnyt Eero Marttinen sanoo. Savolaisesta ei skandaaleja löydy, siksi jämptin vaatimattomasti hän eli 90 vuotta.

Heikki Savolaisesta haluttiin Kajaanissa tehdä kirja jo hänen eläessään, mutta se toteutui vasta kun Eero Marttinen jäi eläkkeelle Kainuun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikön paikalta ja ryhtyi penkomaan Savolaisen papereita.
Heikki Savolaisesta haluttiin Kajaanissa tehdä kirja jo hänen eläessään, mutta se toteutui vasta kun Eero Marttinen jäi eläkkeelle Kainuun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikön paikalta ja ryhtyi penkomaan Savolaisen papereita.

Urheilukirjassakin pitäisi olla sensaatioita ja paljastuksia, jotta se menisi kaupaksi, voimistelun olympiavoittaja Heikki Savolaisesta (1907-97) kirjan tehnyt Eero Marttinen sanoo. Savolaisesta ei skandaaleja löydy, siksi jämptin vaatimattomasti hän eli 90 vuotta.

Savolaisen hyvin tunteneet Kaisa Taka-Sihvola ja Anita Sinisalo löysivät kirjasta tutun Heikin olemuksen.

"Heikki oli vaatimaton, mutta tiukka joissakin asioissa. Hän ei koskaan tuonut itseään esille. Nykyään nuoret voittajat ovat heti bättre folkia, ei Heikki", Taka-Sihvola sanoo.

Kaisa Taka-Sihvola oli paikalla Messuhallissa 1952, kun Savolainen menetti rekin kullan Helsingin olympialaisissa. Lääkärinä Savolainen hoivasi joukkuetoveriaan, jonka ote lipesi rekiltä, ja hän varoi itse liikaa lipsumista.



Liika harjoittelu
pahasta


Heikki Savolainen oli elinikäisen liikunnan puolestapuhuja. Ensimmäinen yhdeksästä olympiamitalista tuli Amsterdamissa 1928. Hän oli ehdolla vielä Melbournen kisoihin 1956.

Heikki Savolainen ihaili antiikin urheilua, mutta maratonjuoksua hän piti ihmiselle sopimattomana. Kymmenen kilometrin juoksu oli hänen mielestään maksimi.

Marttinen kertoi, että Savolainen piti liian kovaa harjoittelua vääränä. Jokaisella on rajat geeneissään, ja kun ne tulevat vastaan, pitää älytä siirtyä kuntoilupuolelle. Omaa hyvää voimistelukuntoaan vielä 50-vuotiaana hän piti sen ansiona, ettei enää harjoitellut liikaa.

Savolainen aikoi lopettaa kilpaurheilun sodan jälkeen, mutta innostui Lontoon olympialaisiin 1948 ja voitti siellä kultaa hevosella.

Rintamalla hän harjoitteli sotasaaliiksi saaduilla nojapuilla ja peri rekkitangon eräältä luutnantilta, jonka vihollinen ampui kesken voimistelun rekille.



Muistomerkki lempitelineestä


Marttisen kirjan kansikuvassa Savolainen harjoittelee käsinseisontaa kelovänkkyrän päällä ilman rihman kiertämää antiikin tyyliin. Harjoituspaikka on Suomussalmen Hossassa.

Marttinen käytti kirjan aineistona Anita Sinisalon laudaturtyötä vuodelta 1974 sekä Pekka Savolaisen haastattelunauhoja isästään. Savolaisen paperit olivat myös käytössä. Savolainen kirjoitti paljon lehtiin ja hän teki 1930-luvulla voimisteluelokuvan Suomi-Filmille. Marttinen tutustui Savolaiseen jo 3-vuotiaana ja oli hänen poikiensa koulukaveri.

Heikki Savolaisen syntymästä tulee ensi syyskuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin linnan kohdalle jokirantaan Savolaisen asuintalon lähelle on tulossa kuvanveistäjä Matti Koskelan tekemä muistomerkki. Se ei ole näköispatsas, vaan kuvaa Savolaisen mielitelinettä hevosta.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi.

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä