Moskova Suurin osa Venäjän aluejohtajista on vallassa nyt toista kautta ja siirtyminen eläkkeelle tai muihin tehtäviin näyttäisi olevan edessä.
Venäjällä ei kukaan valtaan päässyt kuitenkaan halua luopua asemastaan ja siksi keinot ovat monet hyvän viran säilyttämiseksi. Jokainen aluejohtaja pyrkii ilmeisesti elinikäiseen valtaan. Ja ilmeisesti jotkut onnistuvatkin siinä.
Venäjän parlamentti hyväksyi tosin muutama vuosi sitten perustuslain muutoksen, jonka mukaan aluejohtajaksi, kuvernööriksi tai presidentiksi, voidaan sama henkilö valita vain kaksi kertaa peräkkäin.
Sen jälkeen tuli perustuslaillinen kiista siitä, milloin ensimmäisen kauden lasketaan alkaneen. Perustuslakituomioistuin ilmoitti, ettei laki ole voimassa taannehtivasti, joten sen voimaan astuessa jokainen aluejohtaja oli virassa ensimmäistä kauttaan, vaikka todellisuudessa olisikin istunut jo toista kautta.
Kekseliäisyyttä
riittää
Näin osa kuvernööreistä sai luvan asettua ehdokkaaksi vielä kolmannen kerran, mutta siihen vallan makeus sitten päättyykin. Vaan eipä pääty, sillä Venäjällä kekseliäisyys lakien kiertämisessä on vähintään yhtä suuri kuin muuallakin maailmassa.
Aivan uuden ja vähän yllättävän idean keksi Baskortostanin presidentti Murtaza Rahimov. Hän ehdotti, että heidän tasavallassaan presidentin virka lakkautetaan kokonaan. Tasavallan korkeimman virkamiehen tehtäviä hoitaisi parlamentin puhemies.
Ei ole vaikea arvata, kuka aikoo seuraavien vaalien jälkeen ryhtyä parlamentin puhemieheksi. Baskortostan on lähellä Uralia Volgan mutkassa sijaitseva Venäjään kuuluva tasavalta, jonka pääväestö on uskonnoltaan islamilaista ja kieleltään turkinsukuista kansaa.
Sopii Kremlin
suunnitelmiin
Rahimovin idea tuntuu selvältä perustuslain kiertämiseltä ja oman ikuisen vallan tavoittelulta. Se sopii kuitenkin erittäin hyvin niihin suunnitelmiin, joita Venäjän presidentin hallinnolla on keskusvallan vahvistamiseksi.
Aluejohtajien valtaa ajetaan joka tapauksessa kovaa kyytiä alas. Keskusvallan ote alueisiin tiukkenee, lain kuuliaisuus ilmeisesti paranee, mutta samalla Venäjä menettää monikansalliselle valtiolle niin tärkeän liittovaltioluonteen.
Liittovaltion keskuksen ja alueiden suhteet ovat tehneet neuvostovallan kaatumisen jälkeen selvän heiluriliikkeen. Neuvostohallinto oli aikanaan tiukan keskusjohtoinen osatasavalloista ja autonomisista alueista huolimatta.
Kun Boris Jeltsin tuli valtaan, hän kehotti alueita ottamaan itselleen valtaa niin paljon kuin pystyvät. Osa uusista tasavalloista muuttui lähes itsenäiseksi ja suuri konflikti syntyi vain Tshetsheniassa.
Putin ryhtyi heti valtaan tultuaan tiukentamaan keskusvallan vaikutusta. Hänen takanaan oli suuri osa kansaa, joka koki, että maassa vallitsee epäjärjestys.
Putin
keskittää
Ensimmäinen Putinin uudistus oli maan jakaminen seitsemään presidentin valtuutettujen alueeseen. Seitsemän "kenraalikuvernööriä" pitävät huolta siitä, etteivät aluejohtajat toimi liian itsenäisesti.
Toinen uudistus oli aluejohtajien poistaminen parlamentin ylähuoneesta, liittoneuvostosta. Näin aluejohtajilla ei ole enää juuri lainkaan valtaa liittovaltion asioissa. Sen jälkeen säädettiin laki, jonka mukaan presidentti voi erottaa kuvernöörin, vaikka hän onkin vaaleilla valittu.
Lähikuukausina on tulossa uusia ehdotuksia. Niistä liikkuu paljon huhuja, joista osa on varmaan yliampuvia. Mutta suunta on selvä. Alueiden itsenäisyys lopetetaan lähes kokonaan.
Joka tapauksessa Venäjällä on jo menossa alueiden liittäminen yhteen. Siinä kärsivät ennen muuta pienten kansojen autonomiset alueet, jotka menettävät vähäisen itsenäisyytensä.
Monet puhuvat myös siitä, että alueiden edustajista koostuva parlamentin ylähuone pitäisi lakkauttaa kokonaan. Edelleen ehdotetaan, että presidentti nimittäisi kuvernöörit ja tasavaltojen presidentit.
Kansaa
manipuloidaan
Näin ollen Rahimov on ensimmäisenä ymmärtänyt, millä tavoin omaa valtaa voidaan jatkaa loppuiäksi.
Baskortostan niin kuin useimmat muutkin Venäjän alueet ovat niin nykyisten johtajiensa vallan ja manipulaation alaisia, ettei parlamenttivaalien tuloksista ole mitään epäselvyyttä. Kansa äänestää niin kuin johtaja käskee.
Ja kun parlamentti valitsee joka tapauksessa puhemiehensä, siinä virassa voi hallita mukavasti pitkään kiusallista demokratiaa pelkäämättä.