Mainiosti on pärjännyt äijäporukassa Elina Järvelä, 35. Hän otti viime syksynä johtaakseen Ylivieskan mieskuoron. Hän on kuoron historian ensimmäinen naisjohtaja.
"Miehet olivat innokkaita ja tekivät kovasti töitä. Reilut 20 laulajaa kävi ahkerasti harjoituksissa", Järvelä kiittelee joukkoaan.
Järvelä ei pidä itseään kummajaisena mieskuoron johtajana. Hän löytää sille luonnollisen selityksen: "Naiset johtavat mieskuoroja enenevässä määrin, koska suurin osa laulunopiskelijoista on naisia."
Leppoisaa ja mukavaa on ollut, mutta kuorolaiset ovat joutuneet myös huomaamaan, että johtajasta löytyy temperamenttia. Johtaja tietää olevansa päällisin puolin rauhallinen, mutta kun tehdään, tehdään sitten kunnolla ja tosissaan.
Yleisökin on voinut panna merkille, että kuoroon on tullut vauhtia ja voimaa lisää.
Sekä Ylivieskan mieskuoron että johtajan toive oli saada uusia laulajia kuoroon. Keski-iältään reilusti yli viisikymppisten joukkoon tulikin muutamia uusia jäseniä - nuorempia, johtajansa ikäisiä.
Laulettava koko kropalla
Järvelä toivoi, että voisi olla kuorolaisille avuksi äänenmuodostuksessa. Opintie äänenkäyttöön on hänen mielestään pitkä.
"On laulettava koko kropalla ja oltava fyysisesti läsnä. Varoa ei saa, koska ääni ei silloin pääse tulemaan luonnollisesti ja vapaasti."
Kuoronsa kanssa Järvelä aikoo jatkaa samalla linjalla sen, mitä tälle syksylle ehtii. Yhteistyötä kestää marras-joulukuun vaihteeseen, jolloin Elina Järvelä jää äitiyslomalle ja mieskuoro joutuu etsimään Järvelälle sijaisen.
Mieskuoron syksyn suurin juttu on Jouko Kantolan kantaatin Isä meidän esittäminen. Kantaatti on yhteisteos, jossa ovat mukana mieskuoron lisäksi Ylivieskan seudun musiikkiopiston Vieska sinfonietta -orkesteri, Ylivieskan kirkkokuoro sekä Fermaatti-kuoron ja Chorus Valliksen laulajia. Kantaatin johtaa Gabor Fodor.
Kantaatti esitetään Kalajoen ja Ylivieskan kirkoissa 16. marraskuuta.
Ooppera ominta alaa
Oopperamusiikki on Elina Järvelän ominta alaa. Siksi hänen oli helppo vastata kyllä, kun Jokilaaksojen oopperaorkesterin johtaja Timo Hannula kysyi hänen kiinnostustaan ryhtyä johtamaan kuoroa Jorma Panulan Joutilas mies -oopperassa.
Harjoitukset ja esitykset olivat tiivis rupeama koulutyön ohella ja sen päätteeksi. "Energiaa kului, mutta se oli hyvää vastapainoa työlle."
Ensi kaudella Jokilaaksojen musiikkisäätiön ooppera on Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset. Järvelän halukkuutta johtaa kuoroa on alustavasti kysytty, ja näillä näkymin vastaus on myönteinen.
"Se on henkilökohtainen herkkupala, rakas ooppera ja valtavan hienoa musiikkia", Järvelä ylistää. Hän on itsekin on laulanut sitä Nilsiässä vuonna 2002.
Oopperakuoron jäsenet ovat taitavia, pitkän linjan harrastajia. "Maakuntaoopperan rahat ovat niin tiukoilla, ettei kuorolaisille voida maksaa palkkaa eikä edes korvauksia heidän tekemästään työstä", Järvelä toteaa.
Hän myöntää, että vaatii melkoista tasapainoilua saada kuorolaiset sitoutumaan tehtävään, kun he tulevat harjoituksiin ja esityksiin omalla vapaa-ajallaan tai kesälomalla.
Muuhun kuorotyöskentelyyn verrattuna oopperakuorolaisen osa on vaativa, sillä jokainen joutuu ottamaan vastuun laulamisestaan ilman toisen tukea, koska äänet ovat näyttämöllä sekaisin.