Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kaikkein pyhin on intiimi, mahongin värinen takahuone Hallituskatu 1:ssä Helsingissä. Siellä ovat tallessa Suomen kansan vanhimmat runot.
Tähtikokoelman arvokkaimmat sidokset ovat kansalliseepoksemme kokoajan Elias Lönnrotin 30 käsikirjoitusta. Suljettujen ovien takana korkean kaapin hyllyllä seisoo myös Lönnrotiana 17 -nimellä tunnettu kapeaselkäinen kirjanen, joka sisältää Lönnrotin keräämien seksirunojen kokoelman.
"Erotica-kokoelmassa on 18 runoa, joista osa on aika laajoja. Kokoelmaa ei ole kunnolla tutkinut kukaan", toteaa kansanrunousarkiston tutkija Senni Timonen.
Kokoelmaa ei ole myöskään julkaistu. Siitä on irrotettu ja painettu vain joitakin kansanrunotyyppisiä runoja.
"Perussyy on häveliäisyys, kieltämättä. Tekstit ovat Lönnrotin puhtaaksi kirjoittamia, stilisoimia ja pikkasen koostettuja niin kuin Kalevalakin oli, mutta vähemmän. Siinä on toinen syy, miksi erotica-kokoelman runoja ei ole julkaistu: niitä ei ole pidetty alkuperäisinä käsikirjoituksina."
Lönnrotin keräämässä seksirunoudessa sukupuolielimillä on käypäiset nimet. Kertosäkeet toistavat saman sisällön toisin sanoin.
"Sukupuolielimillä on ihan oikeat nimet eikä sitä ole ajateltu pornona. Seksuaalisuus ei ollut niin tabu kuin nyt. Toisaalta runoissa on seksuaalisuuden arvostustakin", tulkitsee Senni Timonen.
Hän korostaa, että tuohon aikaan seksuaalisuudessa ja sukupuolielimissä nähtiin enemmän maagisia voimia. "Ehkä koettiin, että sanoissa itsessäänkin oli voimaa."
Folkloristiikan professori Satu Apo on kirjoittanut naisen väestä. Väki pyrittiin tartuttamaan suojaksi esimerkiksi laskettaessa talvehtinut karja keväällä ulos metsään. Ulosajoriitissä eläimet kulkivat kahareisin navetan oven päällä seisovan emännän haarojen välistä. Taikakeinoa nimitettiin harakoimiseksi tai "huaroamiseksi".
Senni Timosen mielestä on vaikuttavaa ja toisaalta pöyristyttävää, että ihmisten seksuaalisuus oli yhteinen asia - sekä hyvässä että pahassa.
"Vanhemmat naiset ovat halunneet loitsuilla auttaa tyttöjä ja toisaalta on tirkistelty toisten ihmisten elämää", ynnää Timonen.
Kalevalan kansan eroottiset runot ovat osuvia ja värikkäästi ilmaisevia. Kun eduskunnan entisellä puhemiehellä loiskui vesisänky, niin Lönnrotilla luhti notkuu ja laudat tutkuvat.
Seksirunoilla on ollut erilaisia funktioita. Niillä on nostatettu lempeä ja parannettu tauteja. Tällainen on esimerkiksi Vitun synty -runo: sitä on käytetty loitsuna, kun on ajateltu, että joku tauti on tullut naisen voimasta, "vitun vihoista".
Lemmen noston alaotsikkona on "kuin tyttölöille sulhoja kylvetetään":
"Hei kyrpä heräjä kyrpä/ tämän pijjan pillun peälle/ tämän lapsen lantioille/ tämän peipposen perälle./ Nouse nokko seiso seipo/ mammon makkara ylene/ nouse nuorin nostamata/ tervaköysin tempomata./ Jos et nouse niin mie nojjun/ jos et kiihy niin mie kiruun."
"Tällaista loitsua on käytetty, kun tytöille on tarvittu sulhasia. Tämä on ollut kaikki ihan asiallista. Runon tavoitteena on loitsia tyttö niin viehättäväksi, että kyrvät nousevat", Senni Timonen selittää.
Satu Apon mukaan osa kalevalamittaisista runoista on seksuaalifantasioita, joissa ylistetään naisten - ja joskus myös miesten - genitaaleja.
Onko runoissa myös seksuaalivalistusta?
"Voisin kuvitella, että sitäkin on ollut. Mutta kaikkea ei tiedetä, koska konteksteja on niin vähän kerätty. Toisaalta niissä on myös ihan selvää kylän skandaalin käryä ja jopa pilkkarunoja", huomauttaa Timonen.
Kahdeksannesta runosta alkaen kokoelma jatkuu paikallisrunoina, kylärunoina eli rahvaan runoina. Sellainen on esimerkiksi Kihliäiset, joka kertoo isän ja pojan kosioreissusta. Poika tavoittelee Kaisaa, joka on ollut vaikka kuinka monen miehen kanssa.
Nämä runot vilisevät autenttisia ihmisten ja paikkojen nimiä.
"Mukana on monenlaisia tarinoita, joissa kerrotaan kylässä tunnetun pariskunnan seksuaalisuhteesta. Koko ajan on tarkkailtu ihmisten seurustelua, ketkä nyt ovat yhdessä. Runot vastaavat nykyajan iltapäivälehtijuttuja."
Timonen on sitä mieltä, että erotica-kokoelman julkaisemista varten pitäisi tutkia Lönnrotin matkat, paikantaa kylät ja katsoa runojen ajankohdat, milloin ne on tehty.
Lue myös:Runonkerääjä ajatteli itsekin erotica-kokoelman julkaistavaksi