Puolangan kunnanjohtaja Maija-Liisa Veteläinen, 54, sanoo matkan varrella fundeeranneensa elämää moneen otteeseen ja tehneensä silloin tällöin välitilinpäätöksiä. Hän on laatinut hyvinä päivinä pelisääntöjä huonojen päivien varalle, ajatuksella, että muistapa miten aioit menetellä, jos tuo yritys menee pieleen. Silloin ei pääse niin pahoja sammakoita suusta, eikä katkeroidu.
Vanhoillislestadiolaisen, mutta hengeltään avaran kodin peruja Maija-Liisa Veteläisellä on anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen tahto ja taitokin. Hän on kokenut hyväksi myös äidin ja mummun opetukset: "Älä kasvata sisikuntaasi sellaista kuormaa, että se estää sinua elämästä vahvalla ja iloisella mielellä. Katkeruus on huono seuralainen. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan sieltä on noustava entistä vahvempana."
Toinen oppi kuuluu, että elä niin kuin saarnaat. "Varsinkin julkisessa asemassa olevan ihmisen on elettävä yhteisönsä arvojen mukaisesti. On olemassa ns. kirjoittamattomat säännöt ja niitä ei pidä pahasti ylittää", sanoo kunnanjohtaja, jolta Haapajärven kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus ja kansanedustajuus vaativat jämerää ja jämptiä elämäntapaa. Sitä vaatii myös Puolangan kunnanjohtajana toimiminen.
Huumori laukaisee
kiperiä tilanteita
Haapajärven Velekaperällä asuessaan sekä opettajana paikkakunnalla toimiessaan Marja-Liisa Veteläinen oli aktiivi kunnallispoliitikko. Tuolloin häntä leikkisästi tituleerattiin Velekaperän tätseriksi. Arvonimen antaja, Haapajärven rovasti Jussi Vihantola, puolestaan tunnettiin ajatollahina.
Velekaperäset eivät halunneet jäädä tuolloisia julkkiksia huonommaksi johtajakysymyksissä. Hurtti huumori kevensi koviakin aikoja. "Huumori on verraton väline laukaista kiperiä tilanteita ja yhdistää joukkoa. Siellä missä huumori kukkii, ei synny ylipääsemättömiä tilanteita. Se on nähty Puolangallakin. Huumori ja nauru ei saa kuolla."
Sekä äiti että mummu ovat esimerkillään kannustaneet Maija-Liisaa ja hänen sisarussarjaansa ottamaan elämän tarjoamat haasteet pelotta vastaan. Lauseet "ei se kannata, mitä se hyövää", eivät noiden vahvojen naisten ajatuskuvioihin kuuluneet. "Ja kun haasteen sitten ottaa vastaan ja panee itsensä kokonaan likoon, on syytä hyväksyä myös se, että välillä tulee lunta tupaan", kunnanjohtaja sanoo.
Hänen kokemuksensa mukaan haasteista selviytyy, kun kerää ympärilleen erilaisia itseään viisaampia ja osaavampia ihmisiä. Kyvykkyyttä ja erilaisuutta ei pidä pelätä. Yhteistyö sellaisten ihmisten kanssa onnistuu siten, että tukee toisessa ihmisessä hänen vahvoja ominaisuuksiaan ja sulkee silmät heikkouksilta. "Tekevät ihmiset ovat usein särmikkäitä", Maija-Liisa tietää.
Opettajan ammatin hän koki kutsumuksekseen. "Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen, että ihminen oppii paljon mallikäyttäytymisen kautta. Hyvä tehoaa, paha lisää pahaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo sananlaskukin."
Voimaa Maija-Liisa saa Puolangan kauniissa luonnossa liikkumisesta sekä sukulaislasten kanssa kirjeenvaihdosta ja yhdessäolosta loma-aikoina. Nuorin kirjeenvaihtokaveri Eetu on 4-vuotias ja lähettää piirustuksia, koululaiset Emilia ja Karoliina oikeita kirjeitä. "Lapsille ei voi koskaan antaa liikaa aikaa. Ja sekin vanha viisaus pitää paikkansa, että lasten suusta sen totuuden kuulee."
Sen kolmen vuoden ikäinen naapurin Benjami- poika todisti Maija-Liisalle Haapajärvellä. Kun poika tivasi häntä ulos leikkikaveriksi ja Maija-Liisa vetosi kiireisiinsä, että pitää siivota, kun vieraita on tulossa. Benjami sanoi: "Kyllä sinä voit tulla ulos, se on niin helppoa." Luutuusrätti jäi lattialle ja ulos lähdettiin. Se oli niin helppoa. Oivalsin jotakin sellaista, josta kirjeenvaihtokaverini ovat nyt satoa niittäneet. "
Läheiset ihmiset
ovat tukiverkko
Maija-Liisa kertoo sisarustensa kanssa pohtineensa paljon läheisten ihmissuhteiden merkitystä. "Meitä on neljä tyttöä ja yksi poika. Olemme keskenämme ja samoin heidän lapsensa ja lapsenlapsensa varsinainen tukiverkko toisillemme. Meille sanottiin aikanaan kotona, että jos osaatte riidellä, pitää osata myös sopia. Se on ollut sellainen ohje, jota opetamme perheyhteisömme pienemmillekin."
Jos jollakin on paha olla ja on murheita, yhteysverkosto käynnistyy. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin kuormaansa kantaa.
"Läheisiin ihmissuhteisiin ei pidä antaa kaunan pesiytyä. Toinen toisissamme on vahvuutemme - ei rahan ahnehdinnassa eikä maallisessa mammonassa."
Vastoinkäymiset
opettaneet eniten
Vuosi sitten Raahen poliisimestarin virasta eläkkeelle jäänyt Heikki Haapakoski, 64, arvioi jääneensä elämän koulussa monta kertaa luokalle sekä omien että muiden asettamien mittojen mukaan. "Toisaalta tuntuu siltä, että vastoinkäymiset ovat opettaneet eniten ymmärtämään elämää", hän pohtii.
Vuosien hän kokee laimentaneen kriittisyyttä. "Silloin kun koin olevani parhaimmillani, ajattelin aika mustavalkoisesti ja putkinäköisesti. Kuvittelin myös kykeneväni vaikuttamaan asioihin enemmän." Nyt tilalle on tullut enemmän ymmärtämystä. Kokemus on myös osoittanut, että monilla, asemasta ja koulutuksesta riippumatta, on hyviä ajatuksia elämästä ja elämän menosta.
Uransa aikana ja sen ansiosta Heikki Haapakoski on tavannut ihmisiä yhteiskunnan kaikilta alueilta. Hän on myös joutunut toteamaan, että sydämen sivistys, valta, asema ja oppineisuus eivät aina asu samassa henkilössä. "Ja kun tuollaiseen tilanteeseen törmää, sitä huomaa olevansa hieman pettynytkin. " hän sanoo.
Kuluneen vuoden aikana eläkkeellä olevan poliisimestarin kanssa ovat halunneet jutella monet työn kautta tutuksi tulleet ihmiset. Usein heidän elämäntilanteensa on ollut vaikea. Heikki Haapakoski sanookin kokevansa nuo yhteydenotot luottamuksen osoitukseksi. Ne kertovat myös siitä, että yksinäisyys kalvaa ihmisiä yhä enemmän.
"Täällä Raahen seuduilla tunnetaan vielä vastuuta toisista ihmisistä. Pahin tilanne on varmasti suurissa kaupungeissa, minne ihmiset ovat muuttaneet työn perässä ja suku ja ystävät jääneet entiselle kotiseudulle."
Heikki Haapakoski katsoo elämän opettaneen suhtautumaan myös omaan persoonaan lempeämmin ja itsekritiikkikin on vähentynyt. Itsensä palkitsemista jollakin tavoin hän pitää suorastaan ehtona sille, että jaksaa työssään ja kiireissään. Henkilökohtaisesti hän tekee sen lukemalla mieleistä kirjallisuutta, liikkumalla luonnossa ja kuuntelemalla musiikkia.
"Itsehillintä ja kuuntelemisen taito ovat kyllä kasvaneet", hän tuumaa ja pitää tärkeänä elämän kokemusten tuomana oivalluksena sitä, että jokaisessa asiassa on monta puolta ja asioilla monia ratkaisumahdollisuuksia.
Tuo oivallus puolestaan rakentaa optimismia elämässä ja tulevaisuudessa. "Ja sehän on elämässä tärkeintä."