Metlan arvion mukaan Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus on niukka ja karu. Metsien hyödyntämiseen on kyettävä löytämään muita tapoja hiipuvan teollisuuden rinnalle.
Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) raportti nostaa kylmää hikeä kaikkien niiden otsalle, joiden elinkeino on kiinni Suomen perinteisestä "puujalasta" eli paperi- ja selluteollisuudesta. Ei se Suomesta katoamassa ole, mutta arviot tuotannon pienenemisestä seuraavalla vuosikymmenellä ovat dramaattisia.
Lisäksi Suomen tehtaat alkavat vanheta. Uusia laitoksia ei ole rakennettu aikoihin ja vanhojen jatkuva korjailu tietää sitä, että päivänä muutamana Suomen metsätehtaat ovat järjestään vanhoja ja korjailtuja. Uudet verstaat on rakennettu aivan muualle.
Metsäteollisuus on toukokuun puolivälissä esitellyt hallitukselle toimintaohjelmaa, jolla ala pysyisi kilpailukykyisenä Suomessa. Oleellisina osina siinä ovat erilaiset maksu- ja verohelpotukset.
Mutta tällaisilla tempuilla ei muuteta asiakkaiden käyttäytymistä. Metlan arvio olettaa, että etenkin paino- ja kirjoituspaperin kysyntä on jyrkässä laskussa. Talouskriisin ja painetun median kipuilun keskellä siihen on vaikea väittää vastaan.
Ehkä arvio on liiankin kärjekäs, ehkä ei. Aika sen näyttää. Joka tapauksessa on jo tullut täysin selväksi, että metsäteollisuus on muuttunut kriisialaksi. Tehtaiden sulkemiset ja väen vähentämiset ovat kertoneet omaa karua kieltään.
Puhetta Suomen vihreästä kullasta ei tarvitse unohtaa, mutta nykyteollisuuden tilalle ja oheen tarvitaan jotain muuta.
Hyvä lähtökohta on olettaa, että lähivuosikymmeninä ryhdytään kansainvälisesti voimakkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Siinä metsäisellä maalla on valtteja käsissään.
Esimerkiksi puurakentamisessa talojen rakenteisiin varastoituu hiiltä. Sen sijaan sementin ja teräksen tuotanto aiheuttaa vahvasti kasvihuonepäästöjä. Ekologisena rakennusmateriaalina puulla pitäisi kaiken järjen mukaan olla vahva tulevaisuus, ja sitä suuntaa kannattaa koulutuksella ja muilla toimenpiteillä edistää. Puurakentaminen ja siihen liittyvä vienti jalostusketjuineen voisi työllistää Suomessa ison määrän väkeä, etenkin jos tieto ekologisen puurakentamisen osaamisesta saadaan lyödyksi läpi vaikkapa Länsi-Euroopassa ja Japanissa.
Se on omalta osaltaan juuri sitä ympäristöteknologiaa, jonka kasvusta Suomessakin on paljon puhuttu.
Puurakentamisen ohella Metla näkee mahdollisuuksia puun energiakäytössä ja biopolttoaineissa. Tämäkin liittyy ilmastonmuutoksen torjumisen luomaan uuteen tilanteeseen. Samaan kuvioon kuuluu se, että päästöarvoiltaan korkeaksi luokitellun turpeen käyttö energianlähteenä mitä ilmeisimmin vähenee.
Turpeentuotannossa menetettäviä työpaikkoja voitaisiin ainakin jossain määrin korvata puun energiakäytön lisäämisellä.
Metsäteollisuus sanoi tuoreeltaan pitävänsä Metlan raporttia kauhuskenariona, joka toteutuu vain, jos Suomi ei tee mitään teollisuuden hyväksi.
On ilman muuta tärkeää, että perinteinen metsäteollisuus pyritään pitämään Suomessa elinvoimaisena. Silti sen oheen tarvitaan uutta ajattelua ja uutta toimintaa, metsäalan innovaatioita ja tuotekehittelyä. Ahtaassa, luonnonvaroiltaan niukkenevassa maailmassa metsät voivat edelleen olla Suomen valttikortti ja maaseudun työn ja toimeentulon turvaaja.