Tuomas "Feral" Mäkelä, Niklas Westerlund, Antti Oikarinen ja Topias Päkkilä ovat Electric sister of mankind ja heillä pyyhkii hyvin. Kesä on kaunis, yläaste taaksejäänyttä elämää ja taskussa on hyvät arvostelut Rockpolisin bändikilpailusta viime perjantailta. Kahvilan terassilla on leppoisaa istuskella.
Solisti Mäkelä tuumii bändin saamaa palautetta siirtyen rentoon asentoon terassipöydän ääressä.
"Tässä sanotaan, että meillä oli asennetta ja biisit oli yksinkertaisia."
"Kai se tarkoittaa yksinkertaisia hyvällä tavalla! Sellaista negatiivista palautetta saatiin, että voimasanoja ei tarvi joka välissä käyttää", rumpujen paukuttamiseen erikoistunut Oikarinen huikkaa.
Kisasta poimitut yhtyeet Electric sister ja Mereda saavat palkinnokseen kahden kuukauden bänditutoroinnin ja mahdollisuuden tehdä promolevy ilmaiseksi. Bändin pojat uskovat vahvasti kohtaloon, ainakin mitä bändiasioihin tulee.
Uhobiiseillä ote keikasta
Bändin nimi syntyi fysiikan tunnilla, jolla soolokitaristi Päkkilä kirjoitti ilman ennakkovaroitusta taululle kissankokoisin kirjaimin "Electric sister of mankind".
"Kaikki katsoi tekstiä ja se oli siinä. Tosi kova bändinnimi", Oikarinen heittää.
"En tiedä itsekään mistä se oikein tuli päähän. En edes halunnut siitä bändin nimeä", Päkkilä toteaa tuijotellen vaatimattomasti terassin tuolien jalkoja.
Päkkilä on Electricin poppoon pääsäveltäjä ja se, joka yleensä viimeistelee kappaleiden sävelet. Mäkelä puolestaan rakentaa biisien rungon ja huolehtii sanoituksesta. Soittajien musiikilliset vaikuttajat löytyvät eri puolilta sävelmaailman karttaa.
Siinä missä laulaja Mäkelälle maistuvat Ramones ja Dani Filth, Päkkilä vinguttelee kitaraansa Porcupine tree ja Beatles mielessään.
"Meidän biisien teemat on kaikki vähän erilaisia. Tunteista, iloista ja suruista ne sanoitukset syntyy. Ja sitten on uhobiisejä. Sellaisia, joilla saa otteen keikasta, ettei ainakaan jalat tärise lavalla", Mäkelä kertoo ja hätistelee rokkarin elkein haastattelua häiritsevää fanityttöä kauemmas.
Tulevaisuudenhuolia
Electric sister of mankind on soittanut yhdessä puolitoista vuotta. Mäkelä meni "vanhempien pakottamana" musiikkiluokalle jo ala-asteella, toiset tulivat mukaan yläasteella. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja alun coverit jäivät omien kappaleiden tullessa esityslistalle
"Ekan kappaleen tein yhdellä ranskantunnilla. Siitä lähtien aika moni välitunti meni vain yhdessä jammailuun ja enkun tunnilta myöhästymiseen", Mäkelä kertoo.
Syksyllä edessä on opintojen jatkaminen. Puolet bändistä suuntaa ammattikouluun, puolet mahdollisesti lukioon. Eri koulut eivät vaikuta poikien mukaan bändin tulevaisuuteen.
"En vielä tiedä, mihin kouluun sitä päätyy, mutta ei me sen takia hajota. Suurin ongelma meillä on nyt vaan treenikämpän löytäminen. Tulojakaan ei vielä pahemmin ole", Westerlund miettii.
Onneksi on vielä kesä, eikä kovien päätösten aika. Kaupungin kadut kutsuvat nuoria artisteja. Ennen lähtemistä Mäkelä katsoo virnistellen asiakseen lausahtaa jotain kuolematonta.
"Meidän sanoma? Jos yrittää tosi kovasti ja tuuria löytyy, niin voi saada jopa kaksi lehtihaastattelua peräkkäin ja voittaa tuommoisen kilpailun."