Suomalaisilla sanotaan olevan vahva kosketus luontoon ja metsään. Aiemmin meillä oli myös vahva yhteys ruuan tuotantoon. Väestön keskittyessä yhä enemmän kaupunkeihin muuttuu ihmisten luontosuhde. Globaalissa mittakaavassa erityisesti länsimaissa, isolla osalla ihmisistä ei ole enää kosketusta muuhun kuin puistomaiseen kaupunkiluontoon.
Suomessa aktiivinen mökkeily ja monipaikkainen asuminen luovat mahdollisuuksia elävän luontosuhteen ylläpitämiseen. Yhä enemmän on kuitenkin lisääntynyt niiden ihmisten määrä, joilla ei juurikaan ole kosketuksia ruuan tuottamiseen tai luontoon.
Päättäjien Metsäakatemia on yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille suunnattu kurssi- ja keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vaikuttajien kiinnostusta metsäasioihin, vahvistaa heidän metsällistä tietämystään sekä luoda vuorovaikutusta metsäalan ja muiden alojen vaikuttajien kesken.
Valtakunnallisen Metsäakatemian maastojakso pidettiin viime viikolla Kuhmossa. Suomen Metsäyhdistyksen järjestämät kurssit ovat valtavan tärkeitä foorumeita eri tahoilta tulevien ihmisten saada ajankohtaista ja oikea tietoa metsäalasta, metsien hoidosta ja ympäristönäkökulmista.
Sain opiskeluaikoina olla harjoittelijana mukana EU:n LIFE Ympäristö -rahoitteisessa Eco Learn -hankkeessa. Monelta lapselta puuttuu suhde maaseutuun. Kuitenkin suuri osa päivittäin tehtävistä kulutusvalinnoista kohdistuu nimenomaan ruokaan. Ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä ruoka on myös politisoitunut vahvasti. Maaseutulähtöinen ympäristökasvatus havainnollistaa ympäristön, ruokaketjun ja kestävän kehityksen riippuvuutta toisistaan.
Harjoittelun aikana opastin lasten luontokierroksia Elonkierto -puistossa. Olin yllättynyt siitä, miten esimerkiksi eläinten kokoerot herättivät lapsissa huomioita. Suurin osa heistä ei ollut koskaan nähnyt lehmää tai lammasta luonnossa. Lisäksi järjestimme kokeilumielessä leirikoulun maaseutulähtöisen ympäristökasvatuksen metodien testaamiseksi.
Maaseutulähtöisen ympäristökasvatuksen keskeisimmät lähtökohdat ovat: 1. Maaseutuympäristön ja ruokaketjun tarkastelu. 2. Kokemusten ja elämysten lisääminen oppimistilanteisiin 3. Osallistumismahdollisuuksien, osallisuuden ja vastuullisuuden lisääminen oppilaiden elinympäristössä 4. Kestävä kehitys ja arkielämän valintojen merkitys.
Ehkä tunnetuin ympäristökasvatuksen toteutumista kuvaava malli on Palmerin puu (Joy A. Palmerin kehittämä ympäristökasvatusmalli), joka esittää, että ympäristökasvatuksen juuret lähtevät aina henkilökohtaisen merkityksen syntymisestä.
Puumallin mukaan ympäristökasvatus onnistuu parhaiten silloin, kun tieto, asenteet, toiminta ja kokemukset yhdistyvät kokonaisuudeksi. Hyvään ympäristökasvatukseen kuuluu Palmerin mukaan oppiminen ympäristössä, ympäristöstä ja toiminen ympäristön puolesta.
Maaseutulähtöisessä ympäristökasvatuksessa tutustutaan ruokaketjun toimintaan pellosta pöytään. Ruuan elinkaari ei kuitenkaan pääty valmiisiin tuotteisiin, joita ostetaan kaupasta, vaan elinkaareen kuuluu myös jätteiden syntyminen ja kierrättäminen.
Ymmärrys mahdollisimman puhtaasti ja ympäristön kannalta kestävästi tuotetun ruuan tärkeydestä avaa myös mahdollisuuden tutustua maatalousyrittäjiin ihmisinä.
Kokemuksellisen oppimisen perusta on kyvyssä tehdä havaintoja. Ilman havaintoja emme huomaa ympäristössämme tapahtuvia muutoksia. Havainnointia voi harjoitella monella tapaa ja sitä voi tehdä myös kavereiden kanssa ja perheen kesken.
Viikonloppuna Pohjois-Suomen Erämessuilla juttelimme ihmisten kanssa siitä, miten ilmaston lämpeneminen näkyy muun muassa supikoiran ja rusakon levittäytymisenä yhä pohjoisempaan Suomeen.
Vanhempieni luona käydessäni maatilalla juttelimme yhdessä siitä, miten nurmiviljely karjatilalla sitoo hiiltä ja millaisilla keinoilla sitä voi lisätä.
Olen huolissani siitä, että olemme siirtymässä tai jo siirtyneet Suomessakin länsimaiseen luotosuhteeseen, joka perustuu ulkopuolisuuteen, jossa ihminen ei kuulu luontoon. Suomen ja suomalaisten vahvuus myös globaalisti ja Euroopan unionissa on ollut kyky ymmärtää syvällisesti luontoa, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ruuantuotantoa.
Toivon, että meillä riittäisi kiinnostusta oppia luonnosta ja ruuan tuotannosta muutoinkin kuin lukemalla tai katsomalla youtube-videoita. Näitä mahdollisuuksia pitää myös luoda antamalla lapsille tähän mahdollisuus.
Maaseudun lasten leirikoulut suuntautuvat yleensä kaupunkeihin. Toivoisin, että kaupungeista suunnattaisiin samalla innolla maaseudulle.
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.