Kyllä noilla ulkomaalaisilla on sitten mielenkiintoisia tapoja. Niin kuin esimerkiksi Ukrainassa, Venäjällä ja Thaimaassa. Siellä kuuluu olevan aivan yleistä, että ihmiset keräävät ruokaa suoraan metsistä. He kykkivät siellä kuin jänikset, noukkivat maasta joitain pyöreitä pallukoita ja pistelevät niitä suuhunsa, tai peräti keräilevät ämpäreihin ja syövät sitten myöhemmin.
Täällä meikäläisessä sivistysmaassa tuollainen tietysti kuulostaa alkukantaiselta ja kenties epäterveelliseltäkin, mutta hyvin kuuluvat silti elelevän nämä luonnonlapset. Laihanlaisiahan heistä monet ovat, mutta useimmat ovat kuulemma aivan terveitä. Sitä paitsi laihuudesta voi olla hyötyä, kun joutuu kumartumaan monta kertaa päivässä pallukoita noukkimaan.
Viimeinen villitys näissä eksoottisissa maissa on se, että sieltä lähdetään oikein ulkomaille asti harrastamaan tuota omalaatuista hobbya. Ostetaan jostain matkatoimistosta elämysmatka ja eikun menoksi! Ulkomailla sitten suit sait lähimpään metsään ja pallukoita poimimaan.
Näitä kuuluu tulleen Suomeen asti. Varsinkin Lapissa on nähty joukoittain elämysmatkailijoita, jotka haeskelevat pitkin metsiä suuhunpantavaa ja jopa kaupittelevat sitä. Aika omavaraisia epeleitä he tuntuvat olevankin, sillä ei heitä ole paljon näkynyt paikallisissa kauppaliikkeissä ostoksilla eikä ohjelmapalvelujen asiakkaina. Jonkun tosin väitetään hankkineen auton kulkupelikseen -- olisivatkohan länsimaiset tavat päässeet tarttumaan?
Mutta mitä me olemme heitä tuomitsemaan, vaikkeivät he paljon matkailutasetta parannakaan. Ei kaikissa maissa varmaankaan ole Suomen tapaan vieri vieressä supermarketeita, joista voi käydä ostamassa terveellisiä ruokatavaroita, kuten eteläafrikkalaisia carambolia tai equadorilaisia babacoja. Jos joku tyytyy noihin metsän pallukoihin, joita he kutsuvat "marjoiksi", mitäpä se meille kuuluu.
Ei ole ollenkaan kaunista sanoa marjojen poimimista "p-skaduuniksi", kuten meikäläisellä nuorisolla on tapana sanoa, vaikka siinä saattaa hieman selkä rasittua ja joskus tulla jopa hiki. Jos nyt jollakulla yksinkertaisesti ei ole pleikkaria eikä taidesuuntautunutta kesätyöpaikkaa performanssiryhmässä, jollakin tavallahan hänen on aikaansa vietettävä. Jos hän haluaa poimia marjoja, niin poimikoon sitten.
Itse asiassa meidän tulisi suhtautua tähän innostukseen innovatiivisesti. Marjanpoiminta kannattaisi tuotteistaa myös kotimaan markkinoille. Kyllä kai suomalainenkin osaa nauttia siitä samoin kuin joku ukrainalainen, kun sitä ruvetaan kutsumaan elämykseksi ja pannaan tarpeeksi suolainen hinta. Siitä saadaan suorastaan extremeä, kun otetaan matkustavaisilta kaikki rahat pois ja katsotaan miten he menestyvät pelkillä luonnon antimilla kuusen juurella.
Kansanperinteen mukaan näin ovat esi-isämme tosiaan joskus tehneet, joten mikä ettei nykypolvista olisi samaan. Homman huipentaa tietysti se, että elämysformaatti myydään jollekin televisioyhtiölle, joka näyttää sitten ilta toisensa jälkeen, miten elämystelijät selviytyvät ja kuka pieraisee.