Teollisuusneuvos Seppo Arponen on ollut kolme vuotta eläkkeellä eikä siis "enää ehdi tehdä yhtä paljon pahaa kuin ennen": "Aamupäivällä saa aikaan enää yhden asian ja iltapäivällä toisen ja siinä välissä ehtii ottaa torkut." Olisi siis vihdoin aikaa omistautua erityisen mieluisille puuhille, kuntoilla rauhassa, lomailla Helena-vaimon kanssa ja penkoa sukujuuria, jotka kiemurtavat peräti Kaarle Suureen asti.
Tosiasiassa irtautuminen Kärppien vetovastuusta näkyy vain rusketuksena, joka tarttui reissussa Thaimaassa.
Oulussa oravanpyörä odotti lähes entisellään miestä, jonka ei ole helppo sanoa ei, kun häntä kerran tarvitaan. Tapaamispäivänäkin kalenterissa oli neljä palaveria ja vähintään yhtä monta kahvia "kunnon kermalla".
Pelkästään hallitustyö vie viikon kuukaudessa kolmessa yrityksessä. Kauppakamarin yritysjohtamisen valiokunnan puheenjohtajana taas löytyy pontta kannanottoihin.
Strategia kehiin
"Tämä yhteisö kaipaa jotakin. Katso nyt Oulua, ilman kylttejä vieras ei edes huomaa kaupunkia", Arponen siirtyy sofioksaslinjalle.
Oulusta puuttuu ymmärrettävä strategia ja kunnon ohjaus. Ennen elinkeinopolitiikkakin oli selkeästi tekijänsä näköistä ja kaupunkia johdettiin jämäkästi. Nyt on vuosikymmen vain pähkäilty: "Päätöksiä on tehtävä nopeammassa tahdissa."
Terva- ja teknologiavaiheen jälkeen Arponen panostaisi Oulussa palveluihin: "Oulussa pitää kehittää jotakin uutta! Pitää rakentaa palveluelämyskeskus, joka kokoaa isot tapahtumat sisätiloihin." Juuri Oulu olisi luontainen paikka koko Pohjoiskalottia kiinnostavalle vetonaulalle, joka tarjoaisi perustan monipuoliselle, uudentyppiselle yritystoiminnalle, hän visioi, vaikka arvaa alasampujien seurakunnan nousevan jälleen kerran vikkelästi vastustamaan.
Tavoitteeksi olisi otettava näyttävä monitoimikeskus "ottavalla paikalla". Sinne sovitettaisiin niin hotellipalvelut, kongressit, konsertit, "Tietomaa", kauppakeskus kuin urheilutapahtumatkin.
Mallia elämyskeskusta varten voi vilkaista vaikka Macaosta tai Las Vegasista.
Työnteko unohtui
Arposen kritiikki kolkuttaa kuin paha omatunto. Eltaantuminen ei ole pilaantumista, teollisuusneuvos suhteuttaa pysähtyneisyyttä ja avaa Oulusta urheilullisempaa mielikuvaa: kun mestaruuden käsittely jää puolitiehen, iskee mestaruuskrapula. "Juhlat sen kun jatkuvat ja varsinainen työnteko unohtuu."
Jonkinlaista ryhtiliikettä on tosin jo havaittavissa: "Pintaväre tuntuu." Mutta onko Oulun päättäjistä siihen, mihin heidät on valittu: "Tekemään päätöksiä."
Itse Arponen oppi niin tilanneanalyysiä, johtamista ja varmaan säteilemäänsä perusrehellisyyttäkin rauhanturvaajana 70-luvulla: "Kahdessa sodassa ja yhdessä vallankaappauksessa".
Kerassa ja sittemmin Finnverassa siivitti ajatus siitä, että asiat voi aina tehdä myös toisin. Kärppien hallitukseenkin tuli lähdetyksi alunperin pelkästä harmituksesta. Onko palomiehen asenne sitten jäänyt Suezin kriisistä päälle, joka tapauksessa on auton takapakkikin lähipiirin mukaan paremmassa järjestyksessä kuin kellään.
Oppia konkurssista
"Ei ole mitään lisäarvoa, jos vaihdamme keskenämme satasia Oulussa", Arponen suree. Tarvitaan vaihtoa, virran pitää olla suurempi sisäänpäin. Jo viime vuonna Pohjois-Pohjanmaan osuus Suomen viennistä putosi yhdeksästä seitsemään prosenttiin.
"Yrittäjyys vaatii itsensä likoon laittamista", Arponen sanoo kunnioittavasti. Millä ilveellä siis nostatettaisiin itäisellä murrealueella, johon Oulukin kuuluu, samaa asennetta, kuin länsimurteiden taholla kaasuttelevalla ladakuskilla, joka vannoo ohittajansa kohdatessaan toimeliaasti, että "vielä minäkin ajan Mersulla".
Harva onnistuu ensi yrittämällä. Silti Suomi rankaisee rehellisen konkurssin tehneitä. Anglosaksisissa maissa sen sijaan yrittäjän annetaan ottaa oppia virheistään. "Ei ole löytynyt selkeää poliittista tahtoa kulttuurin muutokselle", Arponen arvioi. Erityispaineita luo myös "innovatiivinen" verottaja, joka ajaa yrittäjät vuosiksi löysään hirteen ja etsimään apua oikeudesta.