Elämyshakuiset, aina uutta ja jännittävää kaipaavat tytöt eivät pärjää suomalaisessa koulussa, vaikka heillä on poikkeuksellisen hyvä stressinsietokyky. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmä havaitsi, että temperamentiltaan elämyshakuisilla tytöillä on jopa nelinkertainen todennäköisyys pudota koulutuksesta jo peruskoulun jälkeen.
Pojille tämä temperamentti ei ole yhtä kohtalokas, koska heille sallitaan enemmän kohellusta kuin tytöille. Heillä tämä temperamenttityyppi vähentää todennäköisyyttä pudota koulutuksesta vain puolitoistakertaiseksi,
Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmä on havainnut elämyshakuisen temperamentin yhteyden dopamiinireseptorigeeniin. Geeni ei kuitenkaan synnytä elämyshakuisuutta automaattisesti, vaan kasvuympäristö vasta lopulta ratkaisee minkä suunnan temperamentti saa.
Tutkimusryhmä on seurannut parinkymmenen vuoden ajan 3 600 lasta, jotka nyt ovat siis jo aikuisikään ehtineitä. Keltikangas-Järvinen esitteli tutkimustuloksia keskiviikkona Helsingin yliopiston järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin perimän, ympäristön ja käyttäytymisen yhteyksiä.
Hyvä stressinsietokyky ei auta
Elämyshakuisilla lapsilla on Keltikangas-Järvisen mukaan tarve hakeutua aina uusiin jännittäviin haasteisiin. Dopamiini lisää stressinsietokykyä, joten tiukempikaan stressi ei juuri heikennä elämyshakuisten lasten älyllistä suoritusta.
Tällaisten selviytyjien luulisi pärjäävän koulussa hyvin, mutta tästä huolimatta suuri osa jättää koulun ennen lukiota. Keltikangas-Järvisen mukaan koululaitos ei näytä ymmärtävän tämän temperamentin omaavia lapsia. Opettajien mielestä tällainen lapsi on hankala oppilas ja vaikeasti opetettava.
"Onko niin, että aikoinaan ihmiskunta tarvitsi elämyshakuisuutta, muutenhan olisivat Etelämeren saaretkin jääneet löytymättä, mutta nykyaikana ei tälle temperamenttipiirteelle ole enää tilaa", kysyy Keltikangas-Järvinen.
Erilaisia temperamenttityyppejä pitkään tutkinut Keltikangas-Järvinen on sitä mieltä, että ei ole hyviä ja huonoja temperamentteja, vaan kyse on pikemminkin siitä, millainen temperamentti sopii mihinkin ympäristöön.
Koululaitokselle ei kiitosta heru
Suomalainen koululaitos on saanut kiitosta kansainvälisissä arvioinneissa, mutta kotimaassa kiitosta ei juuri heru. Fysiologian professori Kai Kaila katsoo koululaitoksen olevan täysin immuuni kaikelle psykologiselle tiedolle. Esimerkiksi oppimishäiriöitä ei opettajankoulutuksessa juuri huomioida.
Myös lastenpsykiatrian professori Fredrik Almqvist uskoo, että tämän päivän koulumaailmassa on paljon sellaista, mikä ei tue lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisesti hän kaipaisi pienempiä ryhmiä, jotta vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä olisi ylipäätään mahdollista.
Sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind on samaa mieltä koululaitoksen parjaajien kanssa. Hänen mukaansa opettajankoulutus laahaa pahasti jäljessä yhteiskunnan muutoksista. Opettajat ovat sormi suussa ainakin monikulttuuristen luokkien kanssa.
Liebkind uskoo myös, että erilainen suhtautuminen tyttöihin ja poikiin näkyy edelleen vahvasti kouluissa. Jos poika menestyy hän on älykäs, jos tyttö menestyy hän on ahkera. Jos pojalla on vaikeuksia, pitäisi hänen vain yrittää vähän enemmän, jos tyttö ei menesty, hän on tyhmä.
Nykyinen geenitutkimus ei ole lisännyt ymmärrystä ainoastaan perimän merkityksestä, vaan ennen kaikkea se on lisännyt tietoa ympäristön merkityksestä, sanoo Keltikangas-Järvinen. Ihminen vaikuttaa perimillään ominaisuuksilla myös siihen, miten ympäristö häneen suhtautuu, ja valitsee itselleen sopivan ympäristön.
Professori Kai Kaila korostaa, että on mahdotonta erotella, mikä on perimän ja mikä ympäristön sanelemaa. Geenit antavat mahdollisuuksia, eivät rajoituksia.