Näin sanoo puhuva koira Aku Ankalle Carl Barksin nerokkaassa sarjakuvassa. Kovia aikoja tuntuvat elävän myös monet oululaiset, jotka kokevat olevansa uusien tuulien armottomassa puhalluksessa.
Jätetään tässä yhteydessä mainitsematta nimi eräästä kotiseutuseurasta, jonka ainoa tehtävä näyttää olevan vastustaa joka ikistä asiaa, mitä pohjoiseen kaupunkiin suunnitellaan tai kuvitellaan suunniteltavan. Hyviä tai pahoja. Enimmäkseen hyviä.
"Me emme tietenkään hyväksy tätä hanketta." "Ilman muuta tästä ei seuraa mitään muuta kuin huonoja asioita. Vastustamme ehdottomasti."
Millainen Temmestä vähäisempi tuppukylä Oulu mahtaisi olla, jos tuo asenne olisi vallinnut kautta aikojen? On täällä sentään saatu jotakin aikaankin, vaikka hidastuksia on rakennettu sinnikkäästi edistyksen tielle.
Oulu lasketaan tällä hetkellä oloissamme suureksi kaupungiksi. Asema ei ole tullut itsestään selvyytenä, vaan se on vaatinut kovaa työtä monella suunnalla. Kapulat rattaissa eivät ole onneksi täysin pysäyttäneet karavaanin kulkua eivätkä haukkuvat koirat.
Oulussahan tapahtuu monella suunnalla niin iloisia asioita, että ihan hengästyttää. Hölmösti Kivisydämeksi nimetty kallioparkki lähtee rakentumaan, vaikka hanke oli tuossa vuosi sitten tyssätä kokonaan.
Se merkitsee, että kaupunki kasvaa korkeutta ydinkeskustassa ja elinvoima lisääntyy. Moinen on joidenkin mielestä aivan kamalaa.
Lasaretinväylästä on tekeillä kaupungin kulttuurielämää täydentävä kaunis kokonaisuus. Vaan kyllä se pitää jättää nykyiseksi. Siinä kasvaa niin hienosti risuja siinä likaisen ojan varrella. Ehdottomasti vastustettava.
Oulun kauppatori ja torinranta ovat hienoa aluetta, erityisesti näin kesällä. Lisä elinvoima ei sielläkään ole pahitteeksi. Sinne suunnitellaan kovasti kaikenlaista tornihotellista ja elämysten talosta lähtien.
Mutta eihän se tietenkään käy. Tornihotelli peittää näkymän Pikisaareen, jos sinne yrittää tiirailla torilta päin kirjastotalon ja teatterin välisestä aukosta. Vastustettava ehdottomasti.
Vai pitäisikö sittenkin ottaa muutama askel ja kävellä sinne Pikisaareen katselemaan kulttuurimiljöötä vähän lähempää? Torinranta on jo paalutettu kolmella isolla laatikolla. Siinä seurassa neljäs on vain sopiva täydennys.
Kaupungin korkein rakennus tuollaisella paikalla olisi loistava maamerkki kaupungille. Huipulla baarissa olisi mukava käydä katselemassa maisemia kenen tahansa uuden Oulun asukkaan. Hotelli Tornin baari Helsingissä on paikka, jonne on aina silloin tällöin hyvä päästä ihailemaan näkymiä. Melkoinen matkailuvaltti, mutta sellaisiahan ei Oulussa tarvita.
Jos torinrantaan ei olisi koskaan rakennettu kesken jääneen monumentaalikeskuksen taloja, tilanne olisi toinen. Puutalojen ja makasiinien sekaan ei tietenkään olisi mielekästä rakentaa tornitaloa. Mennyt on mennyttä, eikä sitä voi saada takaisin.
Annetaan sen hotellin vain tulla torinrantaan ennen kuin rakennuttaja kyllästyy kaikkeen jaappaukseen sekä räkyttämiseen ja tekee johtopäätöksensä. Se olisi kauhea menetys.
Oululainen on rakastettava suomalaisuuden perikuva: mitä tahansa esitetään, sitä on vastustettava. Lannistava asenne "eipä semmosta taija tarvita" tai "mitäpä se mahtaa hyövätä" vallitsee yleisesti. Sen kummempia perusteluja kaiken vastustamiselle ei tarvitse esittää.
Mutta kylläpä vain on mellevää mennä isoon kirjastoon asioimaan tai katsomaan laadukasta esitystä kaupunginteatterin hulppealle näyttämölle. Muistaako joku aikaa, kun noita kulttuurin kehtoja ei kaupungissamme ollut?
Tornihotellista - jos sitä ei onnistuta jotenkin nujertamaan - tulee yleisesti hyväksytty kaupungin tunnus muutaman vuoden kuluessa.