Matti Vilkunan, 24, koti on kuin Hurriganes-museo. Seinältä löytyy koko Hurriganesin tuotanto lp-levyinä, tuolin selkänojilla lojuu bändin aitoja kiertuetakkeja ja tv:ssa pauhaa Hurriganes-elokuva Kuumat Kundit. Pihalla paistattelee vaaleansininen Pontiac nuorekasta vuosimallia 1960.
Isäntä itse ottaa vieraansa vastaan vesikampaus kiiltäen ja tummat lasit nenällä keikkuen. Tuntuu kuin olisi pölähtänyt suoraan viisikymmentäluvulle. Vilkuna näyttää yhtä mageelta kuin idolinsa Cisse Häkkinen.
"En ole puhdasoppinen fiftari, sillä fiftari ei pukeutuisi valkoisiin housuihin", Matti Vilkuna kiirehtii korjaamaan.
"Diggaan myös 1970-luvun viihteellistä Elvistä. Fiftarit taas ajattelevat, että se Elvis, jonka he tunsivat, kuoli 1958 armeijaan mennessään."
Vilkuna on omistanut elämänsä amerikanrauta- ja Hurriganes-harrastukselleen. Hurriganes-basisti Cisse Häkkisen kanssa hän tuntee jopa heimoveljeyttä.
"Kun musamakuni nuorena miehenä alkoi kehittyä, oli rock´n roll ja Hurriganes luonnollinen suunta. Cisse edustaa ihmistyyppiä, jota diggailen ja jollainen haluan olla. Moni voisi pitää häntä ylimielisenä, mutta minusta hän oli sympaattisesti leuhka, ei luotaantyöntävä."
Pian kuvattava Hurriganes-elokuva saa Vilkunan syttymään. "Martti Suosalo olisi loistava Cisse. Ile Kallio puolestaan on niin nuorekas, että hän voisi vetää oman roolinsa ihan täysillä."
Vuosi 2004 oli käänteentekevä monilla tavoilla, sillä Vilkuna kävi läpi syvän masennuksen, mutta löysi myös elämänsä suuren rakkauden.
"Sairastuminen muutti elämänarvoni. Siihen asti olin ajatellut, että erityisesti vammaisen ihmisen pitää olla maailmaa syleilevä. Koetin olla isompi kuin pyörätuolini, jotta ihmiset huomaisivat minut ennen pyörätuoliani"
Vilkuna sanoo oivaltaneensa masennuksen jälkeen, että kaikki tunteet ovat sallittuja. "Ennen väitin, ettei vammani merkitse mitään, mutta kyllä se merkitsee. Enää en edes väitä, että hyväksyisin vammani, mutta teen kaikkeni hyväksyäkseni sen."
Vilkuna puhuu CP-vammastaan hätkähdyttävän rehellisesti. "Ne, jotka valehtelevat, ettei vamma haittaa, valehtelevat itselleen ja muille. On olemassa kaksi vammaisryhmää, suorituskeskeisten vammaisten ylempi luokka ja täysin luovuttaneiden vammaisten alempi luokka. En halua kuulua kumpaankaan."
Vilkuna tietää herättävänsä vahvoja tunteita, mutta tekee sen uhallaankin. "Isännöitsijä valitti, että pihavaahtera kärsii betoniluiskani takia. No, minä tein oma-aloitteista luonnonsuojelutyötä ja kaadoin koko vaahteran", Vilkuna nauraa poikamaisesti.
Tärkeintä Vilkunan elämässä ovat vaimo Outi Vilkuna, 23, ja oma koti. Pariskunnan rakkaustarina sai alkunsa internetissä.
"Outi oli kirjoittanut autoharrastajien palstalle, että valkoinen vuosimallin 1958 Cadillac olisi hieno. Se lause hurmasi minut. Lähetin hänelle sähköpostia ja pian huomasin, että viestiliikenne vilkastui puolin ja toisin."
Sitten Outi lensi Ouluun ja asia toisensa jälkeen loksahti kohdalleen. "Outiin tutustuessani masennuksen rankin vaihe oli menossa. Outilla on merkittävä osa paranemisessani."
Pariskunnalle oli alusta asti selvää, että se oikea on nyt vierellä. "Minulla ei olisi ollut voimavaroja mihinkään puolivillaiseen." Häitä vietettiinkin jo helmikuisena talvipäivänä 2006.
Pariskunta puhuu toisistaan hyvin kauniisti.
"Outi on just oikean mallinen, ja hän uskoo aidosti, että autoillakin on tunteet. Outi ei anna muiden ihmisten vaikuttaa mielipiteisiinsä. Ja Outi on kova halimaan."
Vilkunan mukaan Outi on alusta asti suhtautunut vammaisuuteen hyvin luontevasti. "Outin suhtautuminen vammaani on välillä jopa luonnollisempi kuin itselleni. Se on äärettömän ihailtava asia. Alussa hieman epäröin, kun Outi ei epäröinyt yhtään."
"Matti taas on, ei omapäinen, mutta hyvällä tavalla itsenäinen. Hänellä on vahvat mielipiteet, joiden takana hän seisoo", Outi Vilkuna kertoo.
"Ne vahvat mielipiteet ovat sukuvika", nauraa kuuluisan Vilkuna-suvun vesa Matti Vilkuna.
Matti Vilkuna kirjoittaa Tänään-sivulle Kihveli-kolumnia kerran kuukaudessa.