Markus Heikkinen istuu pöytään. Toisessa kädessään hänellä on kännykkä.
"Sopiihan, että annan tämän olla päällä", hän ehdottaa.
Kyllä se sopii.
Ei, ei Heikkinen odota jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan Stuart Baxterin yhteydenottoa, ei myöskään oman seurajoukkueensa Rapid Wienin valmentajan Peter Pacultin viestiä.
On sunnuntaiaamupäivä helsinkiläishotellissa. Edellisenä päivänä Suomi on odotetusti voittanut Azerbaidzhanin ja kääntämässä katsettaan keskiviikon Venäjä-otteluun.
Sunnuntai on pelaajille vapaata kello 22:een asti.
"Ihan kiva homma, että saa välillä ottaa näin ihan rennosti", Heikkinen sanoo, siemaisee kahviaan ja vilkaisee uudelleen kännykkäänsä
Se on yhä hiljaa.
Valhojan maalitykki
Tänään maanantaina on Heikkisen juhlapäivä: hän täyttää 30 vuotta.
"Onnitteluja ehtii vielä hyvin tulla", hän naurahtaa. "Uskon monen haluavan muistuttaa minua vanhenemisestani."
"Muistelen äidin kertoneen minulle, että olen syntynyt hyvin myöhään illalla, joskus hiukan ennen puoltayötä."
Niihin aikoihin, jolloin Markus Heikkinen täytti kymmenen vuotta, hän pelasi jalkapalloa Salon Palloilijoiden kortteliliigassa Valhojan kaupunginosajoukkueessa.
"Tein 19 maalia ja voitin maalikuninkuuden. Siinä oli se tympeä puoli, että meillä oli sääntö, jonka mukaan maalintekijän oli heti osuman jälkeen alettava puolustajaksi. Minusta se oli jotenkin ristiriitaista: en tykännyt ollenkaan puolustamisesta, halusin aina vain ampua maaleja ja lisää maaleja."
Myöhempinä vuosina Heikkisen rooli jalkapallokentällä muuttui. Puolustavalla keskikenttämiehellä on takanaan 39 A-maaottelua, ja maalisarakkeessa tököttää edelleen soikea nolla.
Vekarajärven jääkäri
Kymmenen vuotta myöhemmin syksyllä 1998 Valhojan maalitykki oli jo ehtinyt ottaa ensimmäiset askeleensa Suomen jalkapalloliigassa. 20-vuotissynttäreitään hän vietti Kouvolassa Vekarajärven varuskunta-alueella.
"Muistelen, että jääkäri Heikkinen sai syntymäpäivänään iltaloman. Painuimme muutaman kaverin kanssa kuuntelemaan Neljää Ruusua. Se oli kyllä aika hyvä bändi."
Heikkinen sanoo, ettei hän haaveillut sotilasuraltaan mitään järin suurta.
"Äkkiä alta pois. Tein kaikkeni, ettei se päässyt häiritsemään jalkapalloa. Menin heinäkuussa sisään ja tulin tammikuun alussa ulos. Kertausharjoituksissa en ole vielä päässyt käymään, enkä kyllä totta puhuen hirveästi odotakaan kutsua."
Wienissä myös turistina
Salon Palloilijat oli nykyisen maajoukkuepelaajan ensimmäinen jalkapalloseura ja SK Rapid Wien kolmastoista.
"Voiko niitä olla niin paljon, ei kai?" Heikkinen ei meinaa uskoa, ottaa sormet avuksi ja alkaa laskea.
Hän sanoo viihtyvänsä nykyisessä joukkueessaan ja Wienissä muutenkin.
"Saan pelata omalla paikallani ja tavalla, joka mahdollistaa omien vahvuuksieni käytön. Arvostan sitä, että nyt pelaan joukkueessa, jossa on valmentaja, joka ei yritäkään vängätä pelitapaani toisenlaiseksi."
Jotakin on myös miinuspuolella.
"Totuin Englannissa ja Skotlannissa siihen, että meillä oli kalenterissa tiedossa etukäteen myös vapaapäiviä. Mutta nyt on toisin. Valmentaja haluaa pitää langat tiukasti käsissään, ja vasta treeneissä tai pelin jälkeen tiedämme, mitä seuraavana päivänä on edessä."
Kun vapaata joskus on, Wienin 13. kaupunginosassa Hietzingissä asuva Heikkinen tutustuu yhdessä kihlattunsa kanssa kaupunkiin, sen historiaan ja nähtävyyksiin.
"Silloin panemme päälle täydellisen turistivaihteen."
Odotuksen aikaa
Heikkisen kännykästä kuuluu merkki viestin saapumisesta.
"Se on Leenalta. Hän on kotona Wienissä. Kaikki kuuluu onneksi olevan sielläkin ihan hyvin."
Heikkinen yrittää olla oma itsensä, mutta ilmassa on aistittavissa jotain jännitystä.
Nyt ei ole kyse jalkapallosta, eikä lähestyvästä syntymäpäivästä. Ei pelipaikasta eikä paikasta avauskokoonpanoon. On kysymys tärkeämmistä asioista.
Voi olla, että Heikkinen tuntee kysymysmerkkien pilveilevän pöydän ympärillä.
"Perheeseemme tulee aivan lähiaikoina kolmas jäsen, Leena on viimeisiä viikkoja raskaana. On mukava kuulla, että kaikki on ihan kunnossa", Heikkinen sanoo ja näppäilee nopeasti vastausviestin.
Sitten Heikkinen ottaa uudelleen sormensa avuksi.
"Neljän päivän päästä olen taas kotona."
Markus Heikkinen pelaa 40. A-maaottelunsa keskiviikkona Moskovan Lokomotiv-stadionilla, kun Suomi kohtaa MM-karsinnan kolmannessa ottelussaan Venäjän.