Lossin vaijerit kirskuvat raskaasti kun rautainen ponttooni huilaa hiljalleen Kemijoen takana häämöttävälle Paanajärvelle. Vienan Karjalan sydämessä olevalla kylällä elämä tuntuu pysähtyneen menneille vuosikymmenille, mutta todellisuudessa asukkaat odottavat tulevia aikoja rauhallisempana kuin vuosiin.
Paanajärveä uhkasi vuosikaudet Kemijoen alajuoksulle suunniteltu voimala. Alkuperäiskylä sai jatkoaikaa suunnitelmien hyydyttyä yritysten konkursseihin.
Viime keväänä arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimisesta myönnetty harvinainen tunnustus, Europa Nostra-mitali, sinetöi lopullisesti kylän kohtalon. Venäjän valtioltakin herui lupaus, ettei kylää enää hukutettaisi.
Kahteen osaan, uuteen ja vanhaan kylään, jakaantuneella Paanajärvellä on vielä noin 400 asukasta. Pääosa väestöstä on ikääntynyttä, jolle kotikylän säilyminen on suuri asia. Vuosikymmenen kestäneestä uhasta huolimatta asukkaat jaksoivat uskoa kylän pelastuvan.
"Tätä kylää ei hukuteta", vakuuttaa Vasili Dementjef.
Dementjef puhuu hiljaisella äänellä, mutta perustelut siitä, miksi kylän puolesta on jaksettu taistella, ovat vahvat.
"Olemme syntyneet täällä ja haluamme, että saamme elää tässä kylässä loppuajan", hän sanoo.
Paanajärven koululla oppilaat vähenevät, mutta Vienan vanhimman kylän ei uskota autioituvan tulevaisuudessa kokonaan. Kymmenen luokan peruskoulussa on nyt 48 oppilasta, joita ohjaa 12 opettajaa. Vaikka nuoret perheet vähenevät, koulun johtaja Elena Dimitrieva laskee, että oppilasmäärä vähän kasvaa, mutta laskusuunta on pysyvä.
"Uskon, että kylä säilyy. Tänä keväänä saatu palkinto antaa varmuuden", Dimitrieva sanoi.
Hänen tultua koulun opettajaksi 27 vuotta sitten Paanajärven raitti raikui lasten huudosta ja pursusi eloa. Koulussa oli tuolloin vielä 300 oppilasta.
Dimitrieva myöntää, että pelkän kulttuuripalkinnon turvaan tuudittautuminen ei pelasta kuhmolaisen Juminkeko-säätiön hakemuksesta 1996-2001 maailman arvokkaimpien kulttuurikohteiden joukkoon listattua alkuperäisasutusta.
"Kylä autioituu, jos emme jatka työtä, mutta kyllä me jatkamme", Dimitrieva sanoo.
Kaikki paanajärveläiset eivät oleva yhtä vakuuttuneita siitä, että kansainvälisestikin arvokkaan kylämiljöön tulevaisuus olisi vieläkään aivan taattu.
"Minä en siitä tiedä, minulle on se ja sama", lausahtaa Viena Dementjeva.
Hänen miehensä on kuitenkin eri mieltä.
"Kyllä tämä kylä nyt säilyy", painottaa Igor Dementjef.
Dementjevat ovat sukulaisia ja lähinaapureita, joilla on myös yhteinen eläkepäivien harrastus: matkailijoiden majoittaminen ja ruokkiminen. Vanhan Paanajärven 80-90 asukkaat kylää tullaan katsomaan kaukaakin. Massamatkailua Vienan perukoille ei tulle koskaan, mutta turismista on tullut myös tärkeä tulonlähde penillä eläkkeillä kituuttaville vanhuksille.
"Turistit on oikein hyvä asia, rahaa tulee", Vasili Dementjef sanoi.
Hän saa eläkettä 4 000 ruplaa kuukaudessa, vajaat parisataa euroa. Talven halot tuodaan portille puoleen hintaan, 1 500 ruplalla.
Valtio hyvittää Vasilin elämää keveämmillä maksuilla muun muassa siksi, että hänen isänsä vietiin kotoa Stalinin vainojen aikaan 1936. Siperian kyydin saaneesta isän kohtalosta ei ole sen koommin saatu tietoa.
"Olin seitsemän vuotias. Muistan tuon päivän hyvin", Vasili Dementjef kuiskaa liikuttuneena.