Jääkiekkoilun elävä legenda Jari Kurri ei suostu Suomi-kiekon suunnannäyttäjäksi, vaikka siihen olisi valtaa, mahdollisuuksia ja jopa kompetenssia. 17 NHL-kauden, yli 1 200 ottelun ja viiden Stanley cupin kokemuksella varmasti tietää, mikä on jääkiekkoilun perimmäinen olemus, mitä lajista pitäisi ajatella ja miten sitä viedään eteenpäin.
Niin Kurri tietääkin, mutta matalaa profiilia jo maailman parhaana laitahyökkääjänä aikaan vetänyt mies ei suostu hevillä eturivin agitaattoriksi.
- En lähde sellaiseen hommaan, että näyttäisin Suomi-kiekolle suuntaa. Siihen meillä on paljon hyviä huippuvalmentajia ja valmennuspäälliköitä, jotka sen työn parhaiten osaavat, Kurri väistää.
Jari Kurri on Suomen jääkiekkomaajoukkueen general manager - siis joukkueen "ylijohtaja", jonka alaisuuteen kuuluu leijonien valmennusjohto Erkka Westerlundista alkaen.
Kurri vierastaa käsitteitä pomo, manageri tai alainen.
- Teemme asioita yhdessä, teemme tiiminä päätöksiä, mutta jonkunhan pitää ohjata lippulaivaa. Voin toki kertoa Erkalle ja kumppaneille omia mielipiteitäni, mutta valmennukseen en puutu lainkaan.
Kurri on huomannut, että pelaajat pääsevät oikeastaan paljon helpommalla kun johtoporras.
- Pelaajana kaikki oli niin yksinkertaista ja suoraviivaista. Ei tarvinnut kuin syödä, nukkua, harjoitella ja pelata. Kaikki tuotiin tarjottimella eteen, Kurri muistaa.
Siirtyminen kaukalosta kabinetteihin on tuonut ajatusmaailmaan paljon uusia vivahteita.
- Nyt pitää yrittää olla kaikessa edellä. Pitää koko ajan oppia, reagoida, aistia. Meidän pitää rakentaa leijoniin niin vastustamattoman hyvän ilmapiiri, että kun pelaaja palaa A-maajoukkuekomennukselta takaisin arkeen, hän ajattelee, että hei, sinne minä haluan takaisin, Kurri innostuu.
- Me annamme niin vahvat virikkeet, että pelaaja pääsee tavoittelemaan suuria unelmia. Ja pelaajat sen tuloksen lopulta tekevätkin, me annamme vain puitteet.
Takavuosina esimerkiksi NHL-pelaajia oli syystä tai toisesta varsin vaikea saada mukaan MM-kekkereihin. Loukkaantuminen, väsymys, sopimukseton tila, huono motivaatio...
- Itse en kieltäytynyt koskaan, vaikka alla saattoi olla miljoona peliä. Peleistä pitää nauttia silloin kuin niitä on. Ennen pitkään tulee kuitenkin aika, jolloin pelit ovat kokonaan loppu.
Takavuosien maailmantähti kuitenkin ymmärtää, että jokainen on oma persoonansa, jolla on omat käsityksensä edustustehtävistä.
- Motivaatio lähtee pelaajasta itsestään, ja jos pelaajalla ei ole riittävästi energiaa, hänen ei edes pidä tulla mukaan. Näissä asioissa pitää olla rehellinen puolin ja toisin, Kurri näkee.
Kun menestyksen aalto nostattaa leijonat temppelin harjalle, Kurri on kurrimaisella tavalla joukkuepelaaja.
- Eniten nautin jätkien puolesta. Olen onnellinen, kun he onnistuvat. Esimerkiksi Torinosa nautin todella paljon - kitkerästä lopusta huolimatta.
Kaikki ei kuitenkaan ole aina yhtä auringonpaistetta. Jääkiekkoilun maailma on loppujen lopuksi julma, vaikka kansa rakastaa voittajia, ja media tuo esiin mestareita ja menestyjiä. Kurri itse joutui myrskyn silmään syksyn 2004 maailmancupissa, jossa pääosaa esittivät päävalmentaja Raimo Summanen ja joukkueesta kesken kaiken irtaantunut Janne Niinimaa.
Kipinät osuivat myös Kurriin, jonka ammatillista pätevyyttä Summanen rajusti kritisoi. Kurri nieli nöyryytyksen ulospäin tyynesti.
- Kura lensi ja paskaa tuli niskaan. Se oli erittäin epäreilua ja kyllä se sattuikin.
Jos kritiikki on satuttanut, sitä ei ainakaan päälle päin huomaa.
- Kukaan ei kysynyt minulta mitään. Päätin antaa kaiken mennä ja keskittyä tulevaisuuteen. Se on osoittautunut viisaaksi ratkaisuksi. Tärkeintä on se, että saan olla itseni kanssa sinut, Kurri alleviivaa.
Kurri oppi jo pelaajana kestämään rajuakin kritiikkiä, vaikka Edmonton Oilers purjehti koko 1980-luvun vahvassa myötätuulessa ja voitti yhteensä viisi Stanley cupia.
- Mutta ei kritiikki minua kohtaan pelaajana ollut koskaan niin rajua kuin näiden johtotehtävien aikana.
Silti mieleen tulee tapahtuma, joka kouraisi syvältä legendan rintaa.
- Kun (Wayne) Gretzky myytiin 1988 Los Angelesiin, kaikki olivat sitä mieltä, että minun urani on ohi. Minut ikään kuin haudattiin elävältä. Ennakkoasenteiden mukaan en olisi pysynyt huipulla ilman häntä, Kurri muistaa.
Kuinka väärässä räksyttäjät olivatkaan. Stanley cup 1989 lipsahti naapurikaupunki Calgaryyn, mutta 1990 öljymiehet palasivat ilman Grtezkyä vallankahvaan 1990, jolloin Kurri voitti Stanley cupin viidennen kerran.
Sitä vastoin hänen monivuotinen ketjukaverinsa ja maailman kaikkien aikojen parhaaksi jääkiekkoilijaksi julistettu Gretzky ei enää voittanutkaan mitään suurta. Kurri muutti vielä Gretzkyn perässä enkelten kaupunkiin, mutta tutkaparin parhaat vuodet olivat jo takana.
Kurrista ja Gretzkystä kasvoi monien yhteisten vuosien aikana ikuisia ystäviä, ja miehet ovat edelleenkin varsin usein yhteydessä toisiinsa.
- Olympialaisissa näimme muutaman kerran, ja viime aikoina olen soitellut hänelle paljonkin, kun yritän saada häntä Islantiin erääseen hyväntekeväisyysotteluun.
Siis mihin otteluun?
- Koska asia on keskeneräinen, en voi tässä vaiheessa kertoa enempää, Kurri väistää.
Kun Kurrin aktiiviura päättyi keväällä 1998, hän heittäytyi muutamaksi vuodeksi vapaaherraksi. Suomen jääkiekkoliito johto ei halunnut päästää nelikymppistä Kurria sivuraiteille, vaan räätälöi tälle paikan Hannu Aravirran johtamaan valmennustiimiin kotikisoihin 2003.
Kurri ilmestyikin vaihtoaitioon, peluutti välillä hyökkääjiäkin, mutta uuden päävalmentajan Summasen kuvioihin moinen ei enää sopinutkaan. Kun sisällissota oli ohi ja uudet järjestelyt tehtiin marraskuussa 2004, Kurri kohotettiin general manageriksi, jossa hänen persoonastaan ja karismastaan saa kovimmat tehot irti.
Vieläkö Kurri nähdään eräänä päivänä vaihtoaitiossa?
Vastaus on klassinen: - Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
Hän kuitenkin myöntää ajattelevansa omaa toimenkuvaa vain vuosi kerrallaan.
- Ainahan omasta tulevaisuudesta on visioita, mutta antaa ajan kulua. Se on pomminvarmaa, että jään eläkkeelle jääkiekkoiluun kiinteästi liittyvästä työstä - mitä se sitten ikinä onkaan. Mihinkään muuhun minusta ei taida ollakaan.