Oulu "Kaikkea pitää kokeilla", sanoisi Satu Siirtola, jos hänen pitäisi houkutella sohvalla röhnöttävä vetelys jumppaamaan.
"Jumppa on mukavaa, ja siitä saa onnistumisen elämyksiä", hän vakuuttelisi.
Terveyssyihin vetoaminen tuppaa olemaan turhaa, ennen kuin on liian myöhäistä, mutta senkin kortin voisi kiskaista esiin.
"Se parantaa kuntoa", Siirtola jatkaisi. "Ja on sitä paitsi sosiaalinenkin juttu."
Sitten Siirtola vetäisi helpon vatsa-peppu-reisi -jumpan, jonka yksinkertaiset askeleet eivät säikäyttäisi vetelystä.
"Ensimmäisen kerran jälkeen ei pidä luovuttaa missään", hän vielä toivottaisi lähtiäisiksi.
Osin samat syyt ovat pitäneet Siirtolan ohjaamassa oululaisten jumppaa parikymmentä vuotta. Kyse on elämäntavasta.
"Musiikin mukaan liikkuminen on ollut minulle pienestä asti se juttu", SM-tasolla telinevoimistellut, EM-tasolle aerobicissä ja näytösvoimistelussa yltänyt Siirtola sanoo.
"Koreografioita suunnitellessa saa käyttää luovuutta, ja parhaimmillaan niiden toteutus tuo onnistumisen tunteen."
Rajansa
kaikella
Siirtola ohjasi ensimmäisellä aerobic-tunnillaan silloisen FC Oulun jalkapalloilijoita, kun kesken näytösvoimistelutreenien Ouluhallissa tultiin kysymään, löytyisikö miesten oheisharjoitukselle vetäjää.
Kun oma urheilu-ura loppui, Siirtola alkoi ohjata jumppia ensin Oulun Naisvoimistelijoissa ja sitten Pace Fitness -salilla. Oulun Pyrinnölle hän siirtyi kymmenen vuotta sitten, kun seura aloitti Oulujumppansa. Liikuntakeskus Hukassa hän on ohjannut vuodesta 2004 lähtien.
"Välillä ohjasin myös yliopistolla, enimmillään yhteensä 17 tuntia viikossa, tuuraukset ja koulutukset päälle", hän virnistää muistolle.
"Puoli vuotta jaksoin, sitten alkoi terveys reistailla. Kaikki tunnit olivat vielä siitä raskaammasta päästä."
Nyt päivät täyttää leipätyö fysioterapeuttina Oulun Diakonissalaitoksen liikuntaklinikalla, ja viikon iltoihin mahtuu yhteensä viisi tuntia jumppaa Pyrinnöllä ja Liikuntakeskus Hukassa.
"Jumppani ovat nykyään lihashuollollisia, esimerkiksi pilatesta. Vanhat urheiluvammat kun kulkevat aina mukana", Siirtola hymyilee.
Pitkä tie
body&mindiin
Aikaisemmin balettia tanssineen jumppaohjaajan oma lempilaji on viime syksynä Yhdysvalloista Suomeen rantautunut balletone, sekoitus helpotettuja balettiharjoituksia, pilatesta ja venytyksiä.
"Pidän myös koreografisista, tanssiaskelia sisältävistä jumpista", hän sanoo.
Siirtola on nähnyt jumpan kehittyvän Jane Fondan tahtiin hyppimisestä ja rajuista lihaskuntoliikkeistä stepin, eri tanssityylien ja nyrkkeilyn kautta nyt huudossa oleviin body&mind-lajeihin, kuten joogaan ja pilatekseen.
"Kaikki mahdolliset tyylit on käyty läpi, ja nyt niitä viedään kutakin vuorollaan uima-altaaseen. Viimeisin villitys Amerikassa on strippitanssi tangon varressa", hän virnistää.
"Vaatteita ei riisuta, mutta tuskin siitä silti Oulun korkeudella hittiä tulee."
Soveltamisen
taito
Siirtola sanoo olevansa ohjaajana iloinen, mutta tarkka ja tarvittaessa komentavakin, tanssillisissa jumpissa luova ja kekseliäs. Muistona urheilu-uralta vakava tavoitteellisuus tuli aluksi mukaan jumppatunneillekin. Pieleen mennyt askelsarja pilasi kolme päivää.
"Nyt suhtaudun rennommin. Tässä ei jaeta lopuksi pisteitä", hän hymähtää.
Jumppatunnin vetäminen voi päällisin puolin näyttää kakun palalta, mutta vaatii suunnittelua. Kyse ei ole ohjaajan henkilökohtaisesta esittelytuokiosta.
"Hyvä ohjaaja huomioi asiakkaat rivissä, on kekseliäs ja mukana tilanteessa, innostaa olematta päällekäyvä ja komentaa ystävällisesti", Siirtola listaa.
"Ei riitä, että asian osaa tehdä itse. Se täytyy osata opettaa muille, ja ellei se toimi, on osattava soveltaa."