Hevosrakkaus on kuulemma kuumaa ja kestävää. Iissä asuva, 53-vuotias työterveyslääkäri Eero Mikkonen "hurahti" hevosiin jo pienenä poikana. Kaikki alkoi oikeastaan ratsastussaappaista 60-luvun oululaismiljöössä.
"Eräänä päivänä näin kaverini pyöräilevän komeissa, kannuksin varustetuissa saappaissa. Kysyin, että mitäs ihmettä sinulla on jalassasi. Ratsastussaappaat sanoi kaveri ja kertoi käyvänsä Hiukkavaarassa ratsastamassa", Mikkonen muistelee. Ja pakkohan moista oli lähdettävä katsomaan - ja se oli menoa sitten se.
Vielä 60-luvulla armeijassa pidettiin hevosia. Iltaisin kantahenkilökunta järjesti ratsastustunteja myös siviileille. Yksi opettajista oli moninkertainen esteratsastuksen suomenmestari Veikko Heikkilä. Kun armeija vuonna 1971 luopui hevosista, osti Mikkonen Hiukkavaarassa järjestetystä hevoshuutokaupasta ensimmäisen hevosensa ja laittoi tallin Kastelliin Heikkilän kanssa. Lisäksi hän kävi ratsastamassa Äimärautiolla. Nuoren hevosmiehen viihtymistä talleilla lisäsi se, että tuohon aikaan ratsastuksen parissa oli runsaasti myös poikia.
"Sitten tuli lähtö armeijaan ja luovuin hevosesta. Armeijan jälkeen tuli opiskelu ja perheen perustaminen. Aikaa hevosharrastukselle ei jäänyt", Mikkonen sanoo.
Mutta kun hevoskärpänen on kerran purrut, ei kutinasta noin vain eroon pääse ja 80-luvun lopulla Mikkonen osti uuden hevosen. Sen jälkeen hänellä on ollut useita hevosia. Rakkaimmaksi harrastukseksi muotoutui esteratsastus.
"Olen luonteeltani kilpailuhenkinen ja esteratsastus tarjoaa sopivasti haasteita. Mutta hevosten kanssa aion touhuta senkin jälkeen, kun en enää kilpaile", hän tähdentää. Kuusi vuotta sitten perhe löysi sopivan asuinpaikan Iistä ja nyt Mikkosella on oma talli, jossa hirnuu viisi hevosta.
Lajina ratsastaminen on vaativaa. "Kilpailusuorituksessa esiin nousee hevosen erilainen tapa ajatella asioita. Se toimii vaistojensa varassa ja voi säikähtää mitä tahansa. Tämä luo tilanteeseen yllätyksellisyyttä, mikä kiehtoo minua", Mikkonen selvittää.
Hyvä estehevonen on ristiriitaisilla ominaisuuksilla varustettu. Sen on oltava nopea ja rohkea, mutta varovainen. Ei riitä, että hevonen kulkee radan läpi, myös puomien on jäätävä kannattimilleen. Matkan varrella on hevosen silmin katsottuna monia pelotteita, muun muassa liehuvia lippuja, erilaisia mainoksia ja pelottavan näköisiä esteitä, jotka sen on kestettävä tyynesti.
"Vain murto-osalla hevosista on sellaiset ominaisuudet, että niillä voi hypätä isoja luokkia. Tähän vaikuttavat hevosen luonne ja hyppykyky."
Nyt Mikkonen iloitsee Cortina-hevosestaan, joka on pärjännyt kilpailuissa hyvin. Oulun Ratsastajia edustava mies on osallistunut kotimaiseen GP-sarjaan, josta hänellä on saavutuksenaan muun muassa osakilpailuvoitto sekä sijoituksia 2-4 sijoilta. Vuosien varrella on tullut runsaasti voittoja ja sijoituksia muissa kansallisissa 120-140-luokissa. Kilpailuissa hän kulkee yhdessä vaimonsa, Niina Mikkosen kanssa.
Lääkärin työ on kiireistä. Kuinka aikaa ja energiaa riittää vielä työpäivän päätteeksi hevosille? "Elämässä on aina kaksi puolta. Joskus tietysti väsyttää. Eläimet on hoidettava joka päivä ja niitä on treenattava. Plussaa on harrastuksen tuoma liikunnan ilo. Hevoset ovat mainio vastapaino työlle", Mikkonen kertoo.
Hyvä hevosihminen tuntee hevosensa persoonallisuuden erityispiirteet, on rauhallinen, johdonmukainen ja ystävällinen. "Hyvyys eläintä kohtaan ja palkitseminen toimivat rankaisua paremmin ja näin syntyy luottamus hevosen ja ihmisen välille. Silloin hevonenkin yrittää enemmän", Mikkonen hymyilee.