Vaikka läpi harmaan saven! Sellainen on kiteytettynä Eeva Anneli Pasin eli Anu Pentikin elämä.
Marja-Leena Parkkisen hän-muodossa kirjoittama elämäkerta piirtää kaaren sisukkaasta elämän yrittäjästä kansainväliseksi yrittäjänaiseksi.
Kun äiti menehtyy raskausmyrkytykseen, Annelista tulee pikkuäiti. Hän päättää pystyä vaikka mihin, mieluusti kaikkeen ja nimenomaan mahdottomaan.
Anu Pentik helli jo nuorena uhmakasta ajatusta maailmalle lähdöstä ja taitojensa näyttämisestä. Se toteutui, mutta ei ilman mutkia matkassa.
Pentik on muistellut elämäkerturille myös investointien virhetikit ja julkisuuden sekä puurtamisen sivuoireet, jotka lennättävät hänet välillä Milanoon itseään etsimään tai ostamaan Vaskonlammen rannalta tiettömän tontin "vihreilykautensa" ajaksi.
Jos saisi jossitella, Pentik Oy voisi Posion sijasta toimia tänä päivänä myös Kuusamossa, Ristijärvellä tai Simossa. Näistä paikoista vastavalmistunut Topi Pentikäinen haki voimistelunopettajan paikkaa keväällä 1969.
Oulu on kirjassa läsnä kevään 1971 messujen takia. Oulun messut räväyttivät Anu Pentikin koko Suomen tietoisuuteen. "Lehdet kertovat nahkamikrohousuihin pukeutuneesta pohjoisen kaunottaresta", Parkkinen siteeraa. Kaamoskivistä ja Poronkuukynttilöistä se alkoi.
Yrittäjyyteen kuuluu myös perheen sovittaminen työkiireisiin. Luomistyön ja yrittämisen kannalta kotityössä aika menee enemmän syteen kuin saveen.
Tässä tulee vastaan aviomiehen Topin rooli. Hän hoitaa kodin ja lapset, kun vaimo reissaa afäärien vuoksi.
"Topi sanoo, että Anu jätti hänet yksin metsään, kasvamaan lasten, koirien ja lastenlasten kanssa, ja ettei hänestä ilman yksinäisyyttä olisi tullut sitä miestä, joka hän nyt on", Parkkinen tulkitsee.
Teos kertoo siis myös yrittäjäperheen tarinan, ei yksin kirjan nimihenkilöstä.
Kirjoittaja tuo mukavasti esiin myös Topin ajatuksia, jotka ovatkin monesti kuin suoraan elämänviisauden kirjasta:
"Järkevin tie. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Oppien. Kellareiden ja autotallien kautta maanpinnalle" tai "Siedä kritiikkiä. Taistele lyhytnäköistä ajattelua vastaan. Opi olemaan yhden hengen vähemmistönä. Katse eteenpäin. Tee se, minkä tiedät parhaaksi ja tee siinä parhaasi."
Vaikka Anu Pentik ei nurise eikä valita, pystyy tekstin alta lukemaan muutamia sattumuksia, jotka ovat sisuunnuttaneet entisestään sisukasta naista.
Sellainen on Säästöpankin johtajan kysymys: "Onkos tämä nyt vain rehtorin rouvan näpertelyä vai ihan oikeaa bisnestä?"
Elämäkerta ulottuu kesäkuulle asti, jolloin Anu Pentik piti henkilökohtaisen näyttelyn Taidekeskus Retretissä. Esillä oli uusinta uutta: Anu löysi mikroskoopin läpi luonnon värit.
Parkkisen kirja on henkilökuva ja samalla pohjoissuomalaisten yrittäjyyden historiaa. Se on tärkeä taltioidessaan muistoja ja arkistokuvia. Vaikka kyllä Pentikin keramiikasta tarvittaisiin vielä taiteellinen lahjakirja.
Anu ja Topi ottavat museossa ja myymälässä käyvät vieraat ystävällisesti vastaan.
Vaikka sukupolvenvaihdos on tehty, Anu on edelleen yrityksen taiteellinen sielu ja henkinen äiti.
Antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstamille Anu tavatessaan viime kesänä tokaisi: "Minäkö antiikkia? No, en ikinä."