Moni nuori on juuri päättänyt peruskoulunsa, saanut valkolakin tai valmistunut ammattiin. Moni voi sanoa, että opiskelu on kannattanut. Opiskelu onkin parhaimmillaan työkalu jonkin muun saavuttamiseksi. Pelkkä ulkoa pänttääminen ja täydellisyyteen pyrkiminen täydellisyyden vuoksi on lähinnä typerää.
Koulu, olipa se sitten mikä tahansa koulu, ei koskaan saisi olla kaikki kaikessa. Elämä on.
Kaikki mahdolliset koulut käynyt ja itsensä kirjaviisaudella tappiin saakka kyllästänyt tohtori voi olla sietämätön, itsekeskeinen paskiainen, kun taas häthätää pakollisen oppivelvollisuuden läpi rämpinyt ihminen voi olla mitä sydämellisin ja ystävällisin tuttavuus.
Tai päinvastoin. Pelkkä koulutus ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa ihmistä. Elämän tärkeimmät asiat opitaan muualla kuin koulussa – jos opitaan.
Jos muistaa, minä vuonna Pähkinäsaaren rauha solmittiin, miten Mendel ja herneet liittyvät toisiinsa tai mitä eroa on possessiivisuffiksilla ja posetiivilla, voi onnitella itseään hyvästä muistista.
Jos tietää, kuinka ihmisten kanssa tullaan toimeen tai kuinka tärkeä pienikin ystävällinen sana tai ele voi joskus olla, voi olla enemmän kuin tyytyväinen siitä, että on onnistunut kartuttamaan ihmissuhdetaitojaan ainakin hyvälle perustasolle.
Elämä opettaa. Ja Siperia, niin kuin joskus vieläkin sanotaan.
Kantapään eli vaikeimman kautta oppiminen on usein erinomaisen tehokasta, mitä elämään tulee.
Kun virheitä ei pelkää, vaan antaa itselleen luvan myös epäonnistumiseen, on mahdollista kasvaa ja kehittyä siinä kaikkein vaikeimmassa lajissa, ihmisenä.
Ihmisyydestä kaikkine hienouksineen ja vivahteineen ei voi suorittaa oppimäärää tai saada arvosanaa. Jos voisi, opiskelu kestäisi koko elämän ja päättötodistuksen saisi vasta kuolinvuoteellaan. Arvosanakriteerit numerolle kahdeksan (se on hyvä ja tavoittelemisen arvoinen numero, täydellinen ei voi eikä tarvitse olla) voisivat muutaman oppiaineen kohdalla olla esimerkiksi tällaiset:
Perustaidot: On kiltti ja huomaavainen muita kohtaan. Osaa kiittää ja pyytää anteeksi tarvittaessa.
Suhtautuminen itseen: Ymmärtää, että on arvokas, mutta ei maailman napa. Ei väheksy tai aliarvioi itseään eikä korota itseään muiden yläpuolelle. Ottaa vastuun itsestään mutta uskaltaa myös pyytää apua sitä tarvitessaan.
Toiset ihmiset: Ymmärtää, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ei syrji ketään ulkonäön, sukupuolen, ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kohtelee muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Parisuhde: Osaa antaa ja vastaanottaa rakkautta. On valmis kompromisseihin. Ei pidä kumppaniaan itsestäänselvyytenä.
Vanhemmuus: Ymmärtää, että vanhemmuus on onni ja siunaus. Rakastaa lastaan ehdoitta. Huolehtii lapselleen ruokaa säännöllisesti ja katon pään päälle. On läsnä.
Rehellisyys: Ei johda toista tietoisesti harhaan. Ei salaa eikä peittele asioita. Tarvittaessa pystyy muodostamaan pieniä valkoisia valheita kohteliaisuussyistä.
Raha: On oppinut huomaamaan, ettei raha tee onnelliseksi. Ei elä yli varojensa vaan osaa suhteuttaa menonsa tulojensa mukaan. Ei haali itselleen turhia tavaroita.
Työ: Tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy. On löytänyt työn, jota todella haluaa tehdä. Muistaa silti, että elämässä on paljon muutakin kuin työ.
Ystävät: Muistaa ystävänsä hyvinäkin aikoina. On tarvittaessa tukena, turvana ja olkapäänä.
Harrastukset: Ei harrasta mitään pakonomaisesti vaan nauttii mielekkäästä tekemisestä.
Alkoholi: Osaa käyttää kohtuudella tai olla kokonaan ilman.
Ruoka: Ei mene äärimmäisyyksiin. Syö mahdollisuuksien mukaan terveellisesti mutta pystyy myös herkuttelemaan satunnaisesti ilman omantunnontuskia.
Stressi: Ei kasaa itselleen eikä läheisilleen paineita. On oppinut erottamaan oikeasti isot ja merkitykselliset asiat pienistä ja mitättömistä. Ei murehdi asioita, joille ei mitään voi.
Elämä: Osaa nauttia ja uskaltaa elää. On niin hyvä kuin pystyy olemaan ja ymmärtää, että se riittää.
Onneksi näitä asioita on aikaa harjoitella koko elämä, vaikka tuskinpa kukaan valmiiksi tulee.
Hyvä on silti muistaa, että harjoitus tekee metsurinkin.
Vanhan sanonnan mukaan elämä ei kuitenkaan ole koulua varten, vaan koulu on elämää varten. Se on totta.
Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.