Oulun Madetojan salissa saa 10. toukokuuta kantaesityksensä jazzmies Seppo "Paroni" Paakkunaisen (s. 1943) teos Kaikkeuden ytimessä. Se on läpisävelletty, solisteille, kuorolle ja orkesterille kirjoitettu draamallinen näyttämöteos. Säveltäjä itse käyttää nimeä "kristillinen musiikkidraama".
"Olen pitkälle itseoppinut, joten minulla ei ole sävellyksellistä kokonaisnäkemystä siitä, mitä ooppera on", hän sanoo.
Teos on sävelletty 1993-1994. Tekstin kirjoitti Paakkunaisen pitkäaikainen yhteistyökumppani Eeva Vainio. Sopiva tilaisuus musiikkidraaman täysipainoiselle toteutukselle avautui vasta nyt Oulussa ohjaaja Leena Salosen innostuttua ajatuksesta.
"Kuulin Paronin messun Karjasillan kirkossa viime kesänä. Yleisön parissa oli hyvä, jopa valaistunut fiilis. Mielestäni nyt oli tarve kirkko-oopperalle", toteaa ohjaaja Salonen.
Musiikkidraaman esittäjävoimiin kuuluvat Juha Hostikka, Sauli Tiilikainen, Janne Sundqvist, Rauno Elp, Tuula Paavola, Anna-Maria Jurvelin ja Marjatta Airas sekä Cassiopeia-kuoro. Kapellimestarina toimii David Searle.
Miksi ihminen
on olemassa?
Paakkunaisen ja Vainion yhteistyön johtoaiheena on alusta alkaen ollut hengellisyys. Kaksikon tuorein saavutus on menestyminen Suomen kanttorikuoron järjestämässä sävellyskilpailussa.
"Kaikkeuden ytimessä on minun tulkintani eräästä elämänselityksestä, kristinuskosta", kertoo libretisti.
Teoksen päähenkilö on nuori järkitietoon luottava tähtitieteen tohtori, joka kamppailee Saatanan ja Jeesuksen ristitulessa. Taustalla on syvällisiä filosofis-uskonnollisia kysymyksiä: Miksi ihminen on olemassa? Mitä on omaksi itseksi tuleminen?
"Ihminen, joka ei tiedä miksi elää, ei pysty sitoutumaan elämään. Halusin kirjoittaa tarinaksi oman käsitykseni siitä, mitä omaksi itseksi syntyminen voisi olla. Omaksi itseksi syntyminen on minulle myös vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta", Eeva Vainio oopperan ajatussisältöä.
Säveltäjä ja
hengellisyys
"Eevan teksti ei ole saarnaamista. Se pikemminkin herättää miettimään, mitä kristinusko pohjimmiltaan on", lupaa Paakkunainen, jolle uskonnolliset aiheet ja elämän perimmäiset kysymykset ovat olleet läheisiä erityisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien.
"Henkilökohtaisessa elämässäni oli tuolloin vaikea vaihe meneillään. Voimani olivat lopussa ja uudistin pikkupoikana harjoittamani rukousyhteyden. Sain sitä kautta helpotusta elämääni."
Vahvistunut usko näkyi pian myös musiikin saralla, sillä Paakkunainen alkoi tutkia hengellisiä kansansävelmiä. Muinainen suomalainen ja saamelainen kansanmusiikki olivat aina kuuluneet hänen musiikillisiin vaikuttajiinsa, joten tällainen kiinnostus oli luonnollista.
Tyylien
moninaisuus
Kaikkeuden ytimessä -teoksen musiikillisten vaikutteiden lista on pitkä: säveltäjät Arvo Pärt (s. 1935) ja Giovanni Pierluigi da Palestrina (1525-1594), gregoriaaninen kirkkolaulu, itkuvirret, juutalaisten musiikki, viihdemusiikki, aleatoriikka, atonaalisuus jne.
Lähes ainoa poissaolollaan loistava tyyli on - ehkä yllättäenkin - Paakkunaisen omin ala, jazz. Jotkut vaikutteista ovat syntyneet jopa sattumalta.
"Olen huomannut, että joissain kohdissa on selviä Carmina Burana -tehoja", valaisee Paakkunainen viitaten Carl Orffin (1895-1982) kuuluisaan teokseen.
Lukuisten tyylien ja tekniikoiden käyttäminen on ollut tietoista: niillä on draamaa ja henkilöhahmoja rakentava tehtävä. Esimerkiksi Jeesukseen liittyvä musiikki on kirjoitettu resitoivaan tyyliin läpi teoksen riippumatta siitä, laulaako itse Jeesus vai joku muu. Tällaisilla ratkaisuilla Paakkunainen on vahvistanut teoksen sisäistä logiikkaa.
Soittaminen vähemmälle
"Olen välttänyt postmodernia 'pätkä sitä, toinen tätä' -tyyliä. Olen pyrkinyt siihen, että osaset vaikuttavat toisiinsa ja luovat uusia ilmeitä. Yksi tekniikka ei ole toista parempi. Kysymys on vain siitä, kuinka tekee niiden väliset liitokset. Miksi säveltäjän pitäisi säveltää vain yhden ajatuksen perusteella tai käyttää vain jotain tiettyä tekniikkaa? Elämmehän kuitenkin monikulttuurisessa maailmassa", Paakkunainen kysyy.
Paakkunaisen suhde musiikkiin on muutoksien kourissa.
"Minulla esittävä ja luova puoli ovat aina taistelleet keskenään. Tällöin aina molemmat kärsivät. Vanhemmiten olen ajatellut paneutua enemmän säveltämiseen - soittaminen vähenee päivä päivältä."
Paronin tulevaisuuden haaveisiin kuuluu Kalevalan läpisäveltäminen oopperaksi tai musiikkidraamaksi. Haasteita pelkäämätön säveltäjä pohtii myös mahdollisuutta koota kansanrunoista oma Kalevala, joka toimisi uuden näyttämöteoksen perustana.