airaus kuuluu ihmiselämään - ei sairastamiseen saisi suhtautua niin, että se on jotain kummallista ja poikkeavaa, toteaa Annakaisa Rautiainen-Summala. Ruskettunut ja urheilullinen Annakaisa näyttää terveyden perikuvalta istuessamme kevätauringossa joenrantakahvilassa Readingissa, Lontoon kupeessa.
Takanaan hänellä on kuitenkin melkeinpä musertava sairaushistoria: kolme syöpää ja kivulias reuma. Kaikki tämä alle 40-vuotiaana.
Kaikki sai alkunsa elokuussa 1996, kun oikeasta rinnasta löytyi syöpäkasvain. Rinnat olivat pitkään olleet kummallisen tuntuiset, mutta Annakaisa ajatteli sen vain johtuvan yli vuoden kestäneestä imettämisestä. Hän oli luovuttanut imettämisen ohella puoli vuotta maitoa Savonlinnan keskussairaalaan. Rinnat olivat olleet kovassa rasituksessa.
"Ne olivat imettämisen ja maidon luovuttamisen jäljiltä kipeät. En osannut ajatella kivun johtuvan jostain muusta. Lähes kaksi vuotta imetyksen jälkeen rintaani tuli kuumottava, tulehdukseen viittaava tunne. Sen tiimoilta menin lääkäriin. Minut lähetettiin heti mammografiaan ja vastaukset sain viikon sisällä. Oikeassa rinnassa oli syöpäkasvain. Se leikattiin kiireellisenä", Annakaisa kertaa kahdeksan vuoden takaisia vaiheita.
Samoihin aikoihin tapahtui Annakaisan elämässä paljon muutakin raskasta. Hänen toinen avioliittonsa päättyi eroon, ja kaksivuotias Noora-tytär sairastui reumaan.
"Noora lopetti yhtäkkiä kävelemisen, ja pitkien tutkimusten seurauksena häneltä löytyi reuma. Lapsen sairastuminen oli shokki ja olin täysin neuvoton."
"Pian Noora joutui auto-onnettomuuteen, jossa yksi lapsi kuoli ja kolme lasta - Noora mukaan lukien - loukkaantui. Sairaalapäiviä kertyi sinä vuonna yli 200 omia ja tyttären sairauksia hoidettaessa."
Juuri kun alkoi helpottaa, Annakaisalta löytyi kesäkuussa 1997 uusi syöpäkasvain - tällä kertaa vasemmasta rinnasta. Rinta poistettiin välittömästi.
Vastoinkäymisille ei näkynyt edelleenkään loppua: maaliskuussa 1998 Annakaisan rintalastassa tuntui pistävää kipua. Jälleen epäiltiin syöpää. Näytepala kuitenkin paljasti reuman, ja näin vuosien selittämättömät kivut saivat nimen. Reuma tuntui syöpään verrattuna paljon pienemmältä pahalta, vaikkakin se on tuonut paljon rajoituksia vuosien varrella. Hän on juuri toipumassa helmikuisesta olkapääleikkauksesta.
Annakaisa muistelee vajaan kahden vuoden jaksoa sekavin tuntein. Toisaalta hän oli kiitollinen, ettei etäispesäkkeitä ollut ehtinyt muodostua. Toisaalta tunteet kulkivat yhtä vuoristorataa, jossa vuoroin vaihtelivat turta alistuminen, masennus ja katkeruus.
"Kaiken tapahtuneen jälkeen olin täysin rikki. Ei ihmisen psyyke voi käsitellä tuollaista määrää vaikeita asioita lyhyessä ajassa. Henkinen toipumisprosessi on edelleen käynnissä."
Koti Englannissa
Koettelemuksia seurasi onneksi parempi jakso: Annakaisa rakastui ja löysi rinnalleen uuden elämänkumppanin, Mikon. Mikon työn vuoksi perhe muutti neljä vuotta sitten Englantiin, Readingin kaupunkiin lähelle Lontoota.
Kuulin Annakaisasta ensimmäisen kerran niin ikään Englannissa asuvalta ystävältäni, joka kertoi tavanneensa "ihan mahtavan suomalaisnaisen". Ystäväni kertoi, että tämä syöpää sairastanut, positiivisuutta ja puhetta pulppuava nainen oli ollut ihan vasta televisiossakin.
Pari vuotta sitten, markkinoiden muuttuessa, Mikon työ kansainvälisessä yrityksessä loppui. Perhe päätti kuitenkin jäädä Englantiin. He olivat juuri asettuneet ja alkaneet viihtyä uudessa kotikaupungissaan.
"Leipä on ollut välillä tiukassa, mutta olemme onnellisia ja meillä on runsaasti ihania, kansainvälisiä ystäviä. Tällä hetkellä meillä ei ole aikeita muuttaa Suomeen." Annakaisa kertoo.
Annakaisa on tehnyt Englannissa vapaaehtoistyötä kansallisen syöväntutkimusjärjestön hyväksi. Järjestö tukee syöpätutkimusta ja järjestää tempauksia varojen keräämiseksi. Tämän työn puitteissa Annakaisa emännöi alkuvuodesta kotonaan Readingissa järjestön aamiaistapahtumaa, joka sai huomiota niin radiossa, televisiossa kuin lehdissäkin. Annakaisan tarina kosketti monia ja hän sai lempinimen "Fighting Finn" - Sisukas Suomalainen.
Muutto Englantiin ei kuitenkaan tuonut tullessaan pelkkää auringonpaistetta.
Syyskuussa 2002, neljä vuotta edellisen syövän jälkeen, löytyi jälleen uusi syöpä oikean rinnan säästetystä ihosta. Edessä oli leikkaus ja kainalon imusolmukkeiden poisto sädehoitoineen. Samaan aikaan Annakaisan äiti taisteli syöpää vastaan Suomessa. Annakaisa menetti rakkaan äitinsä elokuussa 2003.
"Kyllä minussa on syvälle juurtunut pelko siitä, että syöpä voi vielä uusia. Minulla on nyt viisivuotinen estolääkitys ja haluan uskoa sen tehoon."
Annakaisa toteaa järjen sanovan, ettei tilanne pelkäämällä parane, mutta tunteen tasolla traumat ja pelko ovat syvällä.
Enkeleitä matkalla
Mistä Annakaisa on löytänyt uskoa tulevaisuuteen syövän iskiessä yhä uudelleen?
"Päätin taistella kaikin mahdollisin keinoin, mutta tottakai olin välillä katkera. Uskoa huomiseen ei vaikeimpina aikoina tahtonut löytyä mistään. Onneni on kuitenkin ollut vahva ystävien ja sukulaisten tukiverkko. He jaksoivat tukea raskaimpina aikoina aivan fantastisella tavalla."
"Pidän hengenpelastajinani myös rintojenpoisto- ja rekonstruktioleikkaukset tehnyttä lääkäriä Helena Puontia sekä psykodraamaohjaaja Riitta Hiillos-Vuorista. On ollut todellista johdatusta, että kaksi ammattitaitoista ja ihanaa ihmistä osui kohdalleni tämän prosessin aikana. He ovat olleet enkeleitä matkan varrella."
Uudet rinnat
Annakaisa tuntee rajatonta kiitollisuutta korjausleikkaukset tehnyttä lääkäriä, nykyisin plastiikkakirurgina toimivaa Helena Puontia kohtaan.
Hän rakensi Annakaisalle ensimmäisen kasvaimen poiston yhteydessä uuden rinnan vatsalihaksesta ja vatsan rasvakudoksesta, ja yhdeksän kuukautta myöhemmin myös toisen rinnan leveästä selkälihaksesta. Molemmat leikkaukset onnistuivat erinomaisesti.
Rintojen poiston yhteydessä nainen joutuu pohtimaan omaa naiseuttaan aivan uudessa valossa. Annakaisalle naiseus ja naisellisuus ovat aina olleet tärkeitä asioita. "Henkisesti minulle on todella tärkeää, etta uudet rintani ovat kokonaan omaa kudostani. Mikään ei korvaa omia alkuperäisiä rintojani, mutta olen ollut tyytyväinen tähän vaihtoehtoon."
"Tarkempaa tarkastelua tämä kroppa ei kestä, mutta kunhan pidän vaatteet päällä, en poikkea ulkoisesti muista naisista", Annakaisa nauraa.
Tulevaisuudenkuvia
Annakaisan persoonasta uhkuu huumorin ja positiivisuuden lisäksi rautainen tahto. Tahto on auttanut syöpätaistelun voittamisessa, joskin hän myöntää aiemmin olleensa hyvin kovapäinen. "Minua on pitänyt kouluttaa kovimman kautta elämässä. Olen saanut jatkoaikaa kolmesti, ja koulutus jatkuu", hän naurahtaa.
Sairauden kanssa kipuillessaan ja kamppaillessaan hän kävi läpi myös hengellistä etsintää ja tuntee vihdoin tehneensä rauhan Jumalan kanssa. Hänen puheestaan välittyy syvä ja koeteltu vakaumus.
"Toisesta syöpäleikkauksesta toipuessani olin täynnä katkeruutta koko elämää ja Jumalaa kohtaan. Siihen asti olin kantanut lapsuuden kodin uskoa mukanani, mutta nyt toivotin tietoisesti Jumalan niin kauas kuin pippuri kasvaa. En voinut ymmärtää, miksi minun piti sairastaa. Miksi juuri meidän piti kärsiä niin paljon? Myöhemmin olen löytänyt armahtavan ja anteeksiantavan Jumalan, Isän. Sitä kautta myös moni muu palanen elämässäni on loksahtanut kohdalleen."