Pasi Tammi: Maalauksia 15.2. saakka Galerie Oljemark, Helsinki.
Pasi Tammi on se nuoren polven taiteilija, joka on saanut taidepiirien ulkopuolella mainetta muotokuvistaan.
Eduskunnan entisen puhemiehen Riitta Uosukaisen loistelias kokovartalokuva toi viimeksi julkisuutta. Myös Pohjois-Suomessa muotokuvamaalari Tammi on ennätetty bongata. Tästä kertoo ainakin Kalevan kokoelmaan kuuluva kouluneuvos Aarno Arokylän muotokuva.
Muotokuvat ovat Tammelle luontaisia taideteoksia, sillä hänelle henkilökuva, ihminen, on keskeinen aihe myös hänen vapaassa tuotannossaan.
Tämän todistaa pieni Galerie Oljemarkissa parasta aikaa esillä oleva näyttely, jossa öljypastellit kertovat ihmisen matkan vähemmän loistokkaista ääripäistä: ajasta joka on lähellä syntymää ja ajasta joka on lähellä kuolemaa, sen jommallakummalla puolella. Joskus jälkimmäinen ääripää voi koskea lastakin.
Uhka, jopa kuolema, varjostaa monia teoksia. Ei tarvitse edes lukea niiden nimiä päästäkseen sisään näyttelyn tunnelmaan, jossa yö keinuttaa luista kehtoa, naama haalistuu paitaa nopeammin tai teos nimeltään Äiti yön lapset tuo yhä vain mieleen Vietnamin sodan aikaisen My Lai- tai Song My -teemaisen fotorealismin kauhistuttavine ja julmine viestineen.
Eipä ole ihme, että tässä näyttelyssä on monta kuvaa palavista ihmisistä, aihe jota Viron taide on hyödyntänyt sekä kommunismin että postkommunismin vuosina.
Teokset ovat pienikokoisia, usein tummasävyisiä. Niitä katsoessaan on helppo palauttaa mieleen, että Pasi Tammen lempitaiteilijoihin kuuluu hienostuneen wieniläisen sesessionismin realistisen, sen suorastaan naturalistisen ääripään riipaiseva edustaja Egon Schiele. Mies joka poistui keskuudestamme kauan sitten vain 28-vuotiaana samana vuonna, jolloin ensimmäinen maailmansota loppui.