Juttusarjassa vaihdetaan kesäkuulumisia mielenkiintoisten henkilöiden kanssa kahvikupin ääressä.
"Olen onnekas. Saan tehdä juuri sitä työtä, joka on sydäntäni lähellä", sanoo ohjelmajohtaja ja pappi Jarmo Kökkö. Hän on vuoden verran vetänyt Namibiassa kehitysyhteistyöhanketta, jonka erityskohteena ovat slummit. Projektin tarkoituksena on juurruttaa tekeminen ja oppiminen suoraan paikallisten omiin käsiin.
Namibiassa on jatkunut pitkään kaupungistuminen, jossa väkeä on valunut pohjoisesta kohti suurempia kaupunkeja. Kökön toimipiste on 300 000 asukkaan pääkaupungissa Windhoekissa, joka pinta-alasta puolet on slummia.
"Ne ovat täynnä aaltopelleistä ja muovinpalasista kyhättyjä hökkeleitä. Vesijakelu yleensä toimii, mutta sähköä ei ole. Suurimpina ongelmina ovat työttömyys, hiv-aids sekä kodittomat lapset", Kökkö kertoo.
Hän on Namibiassa Helsingin diakonissalaitoksen palkkaamana ja hankkeelle on ulkoministeriö myöntänyt tänä vuonna rahaa 200 000 euroa.
"Tehtäväni on siis kouluttaa paikallista väestöä auttamaan itsenään. Eli haemme slummeista ihmisiä, koulutamme heitä ja yritämme saada heidät ymmärtämään, että heidän elämällään on merkitys ja he voivat itse vaikuttaa tulevaisuuteen", hän jatkaa.
"En koe työtäni toivottomaksi, vaikka yhteiskunnan perusrakenteiden muuttaminen on tietysti vaikeaa. Se ilo ja toivo, joka syttyy heidän kasvoillaan, antaa myös minulle uskoa ja voimaa jatkaa", Kökkö toteaa.
Namibian aids-ongelma on räjähtämässä käsiin. Virallisesti ongelma on vähäinen, mutta yleisesti arvioidaan, että 30 prosenttia väestöstä sairastaa hiv-aidsia. Seksi on tabu, ja seksuaalisuus on miesten valta-aluetta.
"Tähän liittyy monia ongelmia, yhteisö syrjii sairastuneita ja heidän orpolapsiaan. Ongelmaa ei kaupallinen seksi ainakaan vähennä", Kökkö pohtii.
"Mitä tekee nuori nainen, kun mies tarjoaa hänelle tuhat Namibian dollaria suojaamattomasta seksistä? Hän katsoo ympärilleen ja näkee itkevät lapsensa. Naisella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin sulkea silmänsä ja ajatella, että lapsille on saatava ruokaa tänäänkin", Jarmo kuvailee.
"Meidän tehtävämme on saada tuo nuori nainen kouluttautumaan esimerkiksi ompelijaksi, jolloin hän pystyy itse elättämään itsensä. Sitä ennen hänen itsetuntonsa täytyy nousta ja toivon herätä, " Jarmo kertoo.
Hänellä on takanaan jakso, jossa hän on yhdessä kuuden namibialaisen teologin ja opettajan kanssa kouluttanut 50 vapaaehtoista. He jatkavat sitten osaltaan työtään slummeissa. Kaikkialle, minne Jarmo työryhmineen on mennyt, on vastaanotto ollut enemmän kuin lämmin.
Hanke jatkuu vuoteen 2010 asti, mutta Jarmo perheineen palaa takaisin Suomeen vuoden kuluttua.
Jarmon vaimon perikunnalla on Oulujoen varrella kesäpaikka, jossa myös heidän lapsensa mielellään lomailevat.
"Asumme virallisesti Helsingissä ja elokuun alussa palaamme Namibiaan. Toivottavasti lapset eivät kiinny kesä-Suomeen liiaksi. Olemme silti viihtyneet siellä erinomaisesti", mies nauraa.
Jarmo Kökön työssä on oleellista seuranta.
"Auttajasta ei saa tulla hallitsija. Avun on juurruttava sinne, eikä heitä saa jättää yksin", hän kiteyttää.