Hörpätäänpä kahvit ja katsellaan maisemaa Helsingin Katajanokalta. Se onnistuu vaikka ollaan Vantaalla. Maisema kuvaa Helsinkiä 11. heinäkuuta. Kello on siinä yhdeksän korvilla aamulla ja vuosi on 5900. Tulevaisuuden kuvitelma Helsingistä on osa oululaisen Matias Päätalon näyttelyä, joka on esillä tiedekeskus HeurekassaCafé Einsteinissä.
"Oli suuri onni, että sain näyttelyn Einsteinin nimeä kantavaan tilaan. Tämä minun maailmani liittyy tiiviisti Einsteiniin."
Yksi teoksista onkin nimeltään Madonreikä. Siis mikä?
"Aika-avaruustunneli, joka syntyy painovoiman vaikutuksesta mustassa aukossa", Päätalo selittää Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaan liittyvää laskelmaa. Päätalo on kuvitellut taiteeksi myös teoriaa avaruuden mustan aukon ominaisuuksista.
Café Einsteinissä on esillä yhdeksän työtä, jotka ovat valmistuneet kolmen viime vuoden aikana. Yksi vaikuttavimmista on nimeltään Auringonpilkut 1979. Päätalo piirsi aikoinaan auringonpilkut paperille kaukoputkinäkymän perusteella. Nyt vuosiksi unohtunut piirros on jalostunut värejä leimuavaksi taiteeksi.
Matias Päätalo on Suomen ainoa avaruustaiteilija. Siis mikä? Päätalo selittää, että avaruustaide on juuri sitä mitä nimitys kertoo: taiteilijan näkemyksiä avaruusaiheista. "Jos elämä on suuri seikkailu, niin avaruustaide on vielä suurempi seikkailu."
Helsinki-maisemassa yhdistyvät tieteiskuvitelmat ja avaruus. Keskellä aurinkoa näkyy pieni piste. Se on Venus, jonka astrologinen tietokoneohjelma kertoo kulkevan auringon ja maan välistä juuri kuvatulla hetkellä.
Päätalo on avaruustaiteilijana kosmoksessa melko yksin. Hänen kaltaisiaan ei ole monta koko maailmassa. Taiteenlajin henkinen isä on yhdysvaltalainen Chesley Ponestell (1888-1986), joka kuvitti tunnetuimpia avaruusaiheisia teoksia tietokirjoista lastenkirjoihin.
Päätalon kohdalla avaruuskarttojen piirtäminen laajeni taiteeksi. Hän on harrastanut tähtitiedettä lapsesta saakka. "Tiedän siitä yhtä paljon kuin tohtorit."
Maalaukset on painettu kankaalle, mutta ne syntyvät tietokoneella usean erilaisen ohjelman avulla. Päätalolla on käytössä 60 erilaista sivellintä, joilla voi tehdä vesiväritöitä tai öljyvärimaalauksia. "Sama periaate kuin perinteisessä pensselitaiteessa, pensselit ovat minulla tietokoneella."
Avaruuden valtava mittakaava kiehtoo Päätaloa.
"Maan kaltaisia planeettoja on todennäköisesti hirvittävän suuri määrä, mutta me emme ole niitä löytäneet, koska mittausmenetelmä ei vielä pysty havaitsemaan niin pieniä kappaleita."
Maailmankaikkeuden valtavuudesta ja havainnointikyvyn rajallisuudesta tuntuu kumpuavan elämänfilosofiaa. "Minä koulutan itseäni olemaan uskomatta mihinkään." Tämä tarkoittaa sitä, että hän etsii suuria todennäköisyyksiä. Jokaisella ilmiöllä on maailmankaikkeudessa jonkinlainen todennäköisyysarvo.
Kuinka ollakaan, tähtitiedeharrastuksen rinnalla on kulkenut myös ufoharrastus. Päätalon kohdalla se tarkoittaa todennäköisten luonnollisten selitysten etsimistä oudoille ilmiöille.
"Ufohomma on pulmallinen alue, koska aina jää joku havainto selittämättä tarkemmin. Ongelma on siinä, että jokaisella ihmisellä on erilainen havaitsemis- ja tulkintakyky, joten teemme havainnoista erilaisia johtopäätöksiä", Päätalo perustelee.
Tänään avattava Matias Päätalon Space Art -näyttely on esillä Vantaalla tiedekeskus Heurekan Café Einsteinissä 11.7.-11.9.